torstai 18. heinäkuuta 2013

Kuolleiden satama


Sain keväällä Anna-lehden kestotilaajalahjana valita muutamasta Otavan kirjoista lahjakirjan itselleni. Valitsin Patricia Cornwellin kirjoittaman Kuolleiden sataman. Kirja on toiseksi uusin kirja Kay Scarpettan tutkimuksia kirjasarjasta. Listasin postaukseen Wikipediasta kaikki tuohon sarjaan kuuluvat kirjat. Siinäpä tavoitetta lukea nuo kaikki! Kirja oli omalla tavallaan mukavaa luettavaa ja ihan minulle mieleinen sisällöltään. Sellainen helppo tapaus, jossa kirja ei mene oman pään sisään vaan pysyy fiktiivisenä luettavana. Näitä helppoja tapauksia pitää saada aina välillä luettavien joukkoon. Kirjojen lukutahti on ollut tänä vuonna heikohko, vaikka aikaakin lukemiseen olisi. Enemmän vain tulee vietettyä aikaa tällä koneella. Annoin myös itselleni kirjan osto kiellon! Nimittäin lukemattomia kirjoja löytyy hyllystä tällä tahdilla luettavaksi ainakin vuodeksi! Katsotaan miten pitkään menee ennen kuin uhmaan kieltoa :)

Kay Scarpettan tutkimuksia

  • Post mortem (Postmortem, 1990, suom. 1994) 
  • Mitä jäljelle jää (All That Remains, 1992, suom. 1993) 
  • Ruumiin todistus (Body of Evidence, 1991, suom. 1994) 
  • Julma ja tavaton (Cruel and Unusual, 1993, suom. 1995) 
  • Ruumistarha (The Body Farm, 1994, suom. 1996) 
  • Köyhien kalmisto (From Potter's Field, 1995, suom. 1996) 
  • Ansaittu kuolema (Cause of Death, 1996, suom. 1997) 
  • Luonnoton surmaaja (Unnatural Exposure, 1996, suom. 1998) 
  • Syttymispiste (Point of Origin, 1998, suom. 1999) 
  • Mustalla merkitty (Black Notice, 1999, suom. 2000) 
  • Viimeinen piiri (The Last Precinct, 2000, suom. 2001) 
  • Raatokärpänen (Blow Fly, 2003, suom. 2003) 
  • Pahan jäljillä (Trace, 2004, suom. 2004) 
  • Pedon leima (Predator, 2005, suom. 2005) 
  • Kuolleiden kirja (Book of the Dead, 2007, suom. 2008)
  • Scarpetta (Scarpetta, 2008, suom. Ilkka Rekiaro, 2009) 
  • Valokeilassa (The Scarpetta Factor, 2009, suom. Ilkka Rekiaro, 2010) 
  • Kuolleiden satama (Port mortuary, 2010, suom. Ilkka Rekiaro, 2011) 
  • Punainen usva (Red Mist, 2011, suom. Ilkka Rekiaro, 2012) 
PS. Lopetin muuten Annan kestotilauksen, kun kauhistelin lehtilaskun suuruutta. Lehden lopettaminen kävi supsikkaasti sähköpostin välityksellä ja maksoin vain saamistani lehdistä ja lehti loppui tulemasta kuin seinään. Mutta sain heti sähköpostiin tarjouksen kolmen kuukauden lehden tarjouksen, joka oli hinnaltaan murto-osa kestotilauksen hinnasta. Olisin myös saanut uuden tilaajan lahjaedut. Vielä on mietinnässä käytänkö tuon tarjouksen hyväkseni. Tykkään Anna-lehdestä edelleenkin, mutta kun lehti tulee kerran viikossa niin usein muodostuu monen lehden pino ennen kuin joudan lukemaan niitä

3 kommenttia:

  1. Sama vika, että lehdet vaan kasaantuvat pöydälle. Pahimmillaan tilatuista lehdistä löytyy parinkin vuoden takaisia lukemattomia numeroita. Mutta tänään olin sentään tiukkana puhelinmyyjän kanssa! Ostolakkokaan kirjojen suhteen ei olisi pahitteeksi, vaan voisi opetella taas käyttämään kirjastoa... Heti, kun ne kymmenet lukemattomat hyllyn täytteen on hoideltu. :)

    Scarpettat ovat hyviä välipaloja, yllättävän pitkään niitä on tullutkin näemmä. Moni on luettu, mutta taitaa muutama puuttua vielä listalta.

    VastaaPoista
  2. Heh, mullakin on ostolakko kirjoihin. Niitä on lukematta joku 40 kpl... Tosin tänä vuonna oon lukenutkin jo varmaan parikymmentä, joten tätä menoa ostolakkoa ei ainakaan vuotta kauemmin tarvitse kärsiä :)

    VastaaPoista
  3. Niin paljon olisi noita hyviä lukemattomia kirjoja vielä....ja niitä on niin mukava hamstrata :)
    Luin v. 2011 yhden kirjan per viikko eli vuodessa 53 kirjaa. Nyt on tahti hiljentynyt ja tänä vuonna tavoitteena on ainakin se kirja kuukaudessa lukea. Minulla on vain sellainen mania, että kirja pitää saada omaksi ja lukea se silloin kun huvittaa. Yksi suurimmista nautinnoista on yhden luettuaan valita sieltä hyllystä seuraava luettava :)

    VastaaPoista