Kaksi viikkoa sitten, kun tulin viimeiseltä Lykyn pitkältä tritreeniltä kotiin, läksin kodinhoitohuoneesta käsissäni muovikassi, juomapullo, sykemittari ja sykesensori ensin kohti keittiötä. Keittiössä jätin juomapullon kuvassa näkyvälle tiskipöydälle ja siinä samassa putosi kädestäni sykesensori ja kolahti niin kuin olisi osunut astianpesukoneeseen. Laitoin muovipussin pois kädestäni ja vein sykemittarin makkariin ja palasin keittiöön etsimään sykesensoria.
Tuollainen mötikkä ei luulisi häviävän kuin pieru Saharaan, mutta niin näytti nyt käyvän. Käänsin astianpesukoneen sisällön ylös alaisin, katsoin sihdit ja koko sisuksen. Tsekkasin keittiön, eteisen ja juniorin huoneen lattian milli milliltä ja myöskin sähköhellan ja jääkaappi-pakastimen aluset. Sensori oli tipotiessään!
Käsin juniorin tsekata vielä kaikki paikat nuoremmilla silmillään. Muutaman päivän päästä käänsin vielä toiseen kertaan astianpesukoneen ylösalaisin ennen kuin laitoin sen päälle. Sensoria ei vain löytynyt.
Tämän mysteerion takia minulla ei ollut sykevyötä Kuopion kisassa. Arvoin yli viikon uuden sykemittarin ostoa. Tällä viikolla tilasin uuden sensorin sykevyöhön, kun uusi haluamani sykemittari olisi kustantanut himppa liikaa tällä hetkellä. Minulla on nimittäin tärkeämpääkin hankittavaa.
Olen ihan sata varma, että sensori pompsahtaa vielä nokkani eteen jonain päivänä. Eihän se ole voinut saada jalkoja alleen, eihän?
No jopas on merkillinen katoaminen tosiaan ollut!
VastaaPoistaMieki epäilen et se kävelee vielä jostain vastaan :))
Niin on...en ymmärrä!!!
VastaaPoistaArvatakseni sinulla oli silloin kiire. Näitä joskus tapahtuu:)
VastaaPoistaHyvää sunnuntai-iltaa sinulle, Anne!
♥
Kiitos Aili-mummo :)
VastaaPoistaÄrsyttää suunnattomasti kun muistan, että kapistus oli kädessäni ennen tipahtamista. Ja sitten se siitä häviää kuin tuhka tuuleen tai pieru Saharaan. Näillä kymmenillä kun nykyisin on hyvin yleistä, että ei ole minkäänlaista mielikuvaa mihin mitäkin on laittanut ja sitten joutuu etsimään. Nämä "häviämiset" vielä jotenkin ymmärtää.