sunnuntai 4. elokuuta 2013

Nousin


Eilisen masistelun jälkeen pää on ainakin noussut pinnalle :) Pilvissä ei liihotella vieläkään, mutta pikksen positiivisempi on mieliala. Eikä varmaan suurimpana syynä ole erittäin hyvin nukuttu yö. Viime viikko oli jotenkin väsyttävä ja raskas fyysisesti. Työviikkoina ei voi kauheasti lisätä yöunen määrää kuin illasta ja jos yöt menee huonosti nukkuessa, niin aivan varmasti se vaikuttaa jo muuhunkin olotilaan. Samoin mietin sitä, että olinko tankannut polttoainetta = ruokaa tarpeeksi kovaan, rasittavaan lauantain treeniin vai meninkö vajaalla eväsrepulla tekemään kovan treenin.
Tänä aamuna olen erikoisesti miettinyt kuntoilijan psyykkistä hyvin vointia. Vaikka fyysisesti olen ehkä parhaassa iskussa kuin ikinä, niin minkä lainen on oma psyykkinen hyvin vointi? Kerkiääkö psyyke mukana tässä kaiken laisessa kuntoiluvouhotuksessa? Pitäisikö sen eteen tehdä jotain? Heräsin tähän aiheeseen viikolla minulle tärkeän ihmisen kommentista, jossa hän kyseenalaisti tämän minun tämän hetkisen treenien / kisojen määrän! Hän ei ole varmaan ainut, joka katsoo kieroon tätä meikäläisen touhuilua. Olen onneksi sellaisessa elämäntilanteessa, että minun ei tarvitse kauheasti selitellä eikä kysellä keneltäkään tätä "kuntoilua". Juniori on ainoastaan huolissaan minun fyysisestä jaksamisesta. Mutta olisihan se mukava kertoilla omista touhuiluistaan muuallakin kuin täällä blogissa :)
Niin kuin muukin elämä, niin tämäkin kuntoiluelämä on yhtä vuoristorataa. Joskus kulkee ja joskus ei kulje. Osaanko ottaa epäonnistumiset, vaikeudet, pettymykset ja jaksamattomuuden oikealla tavalla vai saavatko ne elämää suuremman merkityksen? Koska eihän tässä ole ainakaan minun kohdalla muusta kysymys kuin harrastuksesta. Elämä ei kaadu vaikka keskeyttäisin treenin tai kisan. Elämä ei kaadu vaikka aikaa menisi vähän enemmän kuin toisilla. Elämä ei kaadu, vaikka olisin maalissa viimeisenä! 
Olen miettinyt myös positiivista asennetta omaa tekemistä kohtaan. Pystynkö olemaan tyytyväinen johonkin saavutukseen vai pitääkö aina parantaa entistä saavutusta? Hyviä päämääriä ja tavoitteita pitää olla kaikilla elämän osa-alueilla, mutta liiallisuuksiin viedyt tavoitteet voivat rassata myös matkaa tavoitteisiin.


Kiitos Vomya ja Hansu tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen. Vertaistuki ja esimerkin voima on tosi tärkeää!

Olisi kiva lukea miten hoidatte psyykkisen puolen mukana pysymisen kovissa fyysisissä treeneissä / kisoissa ja tässä harrastuksessa yleensä?

5 kommenttia:

  1. Hieno teksti. =)

    Mää luulen, että mun pää pysyy kunnossa sen takia, että mulla on hyvin aikaa liikunnalle eikä sen kanssa tartte hätiköidä. Olen tässä muutaman vuoden mittaan hiljentänyt tahtiani muitten asioitten suhteen ja enää ei oo semmosta tilannetta, että pitää viuhtoo paikasta toiseen jolloin stressiäkään ei juuri ole. Se on mun resepti joka toimii mulla. =) Ja kunnon yöunet joka yö, se on kans mulle tärkee juttu.


    Mun liikunnallinen tavoite on pysyä hyvässä kunnossa loppuelämä ja kisat ja kehittymiset on tota päätavoitetta paljon pienempi juttu ja varmaan sen takia en isosti koe näitä pettymyksiä joita aina joskus tulee. Tottakai harmittaa, mutta se menee nopsaan ohi.

    Moni joka ei harrasta samaa päivittelee helposti tämän lajin treenimäärää. Päivitelkööt, ajattelen.

    Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
  2. Ihan järkeviä pohdit Punatulkku.
    Kyllähän se psyyke pitää olla kunnnossa kun kisaa. Kellä pää kestää, pärjää. Näin se sanontakin menee ja on varmasti totta pitkälti. Minä en oo urheilussa koskaan kilpaillut, jos jonkun juoksun olen juossut, niin itseäni vastaan, en aikaa, joten en tohon oikein voi edes vastata.
    Mutta kilpaillut olen paljonkin, koirien kanssa. Agility ja toko on lajit ja tiedän mitä on jännittäminen, jatkuva treenaaminen, epäonnistuminen, voitto ym. Nykyisin kun ei ole aikaa, niin ei ole tavoitteitakaan, tai sellasia joihin tarvitsee säännöllistä ja systemaattista treeniä. ja sitä aikaa! Tälläiset omat kuntoiluun liittyvät tapahtumat pystyn menemään tällä ajankäytöllä, mutta kisaamaan en kyllä pystyisi tai sitten tavoitteet pitäisi olla armollisempia :)
    Minä oon ihan lähes koko ikäni kuntoillut eri lajeissa ja aikaa on mennyt vaikka kuinka ja paljon. Joitain vuosia sitten kävin salilla monta kertaa viikossa, sulista useempi, koirien lenkit päälle ja kova treenaaminen kisoihin koirien kanssa, niin voin sanoa ettei aina ymmärrystä tullut sellaisilta jotka sitä sivusta seurasi, eikä itse välttämäti ollut harrastuksia, tai ainakaan lähes yhtä paljon.
    Nykysin kun treenailen vaan omaksi iloksi, hyvinvointini pitimiksi, silloin kun pääsen, niin näilläkin treenikerroilla on joskus kuullut, et onkohan liikaa. Minusta liikaa on silloin kun itse sille tuntuu.
    Minä havuttelen ainaki hyvää oloa, kuntoa ja pitkää ikää! :)
    Mutta nyt hiukan poukkoilin kirjoituksessa miten sattujaa, sorry.
    Mutta pään pitää olla kunnossa että jaksaa!

    Tsempit treenihin ja kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hansu!
      Niin, se armollisuus itseä, realiteettejä, ympäristötekijöitä ja kaikkea muuta kohtaan on varmaan ihan kaiken A ja O, jotta jaksaa harrastaa ja se on vielä mielekästäkin.
      Mutta jos ja kun se tuntuu hyvältä eikä sillä ole kuin positiivisia fiboja niin antaa mennä, vaikka saisikin kommenttia ja pitkiä vilkaisuja. Onneksi meidän työpaikalla on jonkin verran näitä positiivisesti kuntoiluun suhtautuvia, niin voi aina joskus hehkutellakin :))

      Poista
    2. Juuri noin! Ja se hehkuttaminen ja tuulettaminen on tosi tärkeää, joten hehkuttele missä vain ja milloin vain, onhan se hienoa että jaksaa ja on haluja treenata, joten saa niista ja pitää olla ylpeä ja vähän rintarottingilla kertoilla! ;)

      Poista
  3. KIitos!
    Minä olen aina ihaillut sinun asennetta hiljentää tahtia ja suunnata aika omiin itselle tärkeisiin juttuihin, kun olen lukenut blogiasi ja siitä olet kirjoitellut. Siihen pitäisi pyrkiä ja olenkin joiltakin osin päässyt. Mutta tekemistä minulla tuossa asiassa vielä on aika paljonkin. Turhaan tulee vielä stressattua aika montaa asiaa ja ajateltua tätä elämää suorituskeskeisesti. Sieltä varmaan peruja, että siirtää ne myös omiin harrastuksiin, vaikka ei millään lailla tartteis!

    VastaaPoista