lauantai 7. syyskuuta 2013

Jänistin


En ole tänään viivalla, kun lähtölaukaus Kuopion puolimaralle ammutaan :(  Keljuttaa ihan jonkun verran! Kävin eilen illalla testilenkillä. Juoksu kulki älyttömän hyvin, eikä ihmekään, onhan jalat olleet levossa melkein viikon ja saaneet sen aikana kevyen hieronnan. Juoksun aikana yskitti ja limaa kertyi. Nukahdin yöpuulle ennen kymmentä, niin kuin tällä viikolla joka ainoa ilta. Yöt olen nukkunut äärettömän hyvin ja unen tarve on ollut valtaisa. Aamuyöstä käytin koiran takapihalla ja sen jälkeen alkoi yskänpuuska ja tein ratkaisun etten lähde Kuopioon. Aamulla heräsin aaltomaiseen takaraivopäänsärkyyn. Tulisi se oikea tauti kunnolla ja menisi pois!


No, onpahan tämä viikonloppu ainakin aikaa vaikka Marttailla ja levätä. Villasukan tekeleet odottavat innokasta neulojaansa. Taidan myös lähteä vähän fiilistelemään penkkiurheilijana entistä intohimolajia lentopalloa. Riennolla on turnaus Rantakylässä ja siellä olisi tarjolla kolme peliä ja ruokaakin soppatykistä.

PS. Sain myös isolta siskolta edelliseen blogitekstiin "järjen ääni" viestin, joka pisti myös ajattelemaan: Otahan siskoseni nyt maalaisjärki mukaan suunnitelmiin. JOs olet noin väsynyt ja olo flunssainen niin jää kotiin ja lepää. Meillä on ollut töissä karmivia tapauksia flunssaisena suoritetusta urheilusta.

4 kommenttia:

  1. Päädyin äsken samaan lopputulokseen, vaikka niin olisi tehnyt mieli lähteä seuran kisaan :/ Mutta, nyt kävi näin. Täytyy lohduttautua sillä, että kisoja tulee, vaikkakin vasta ensi kesänä taas. Tylsää joutua odottamaan. Toivotaan nyt edes pikaista paranemista :)

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllähän tuo ottaa päähän! Näinhän se on, kisoja tulee ja minun elämä, harrastus ja kunto ei kaadu yhden kisan missaamiseen.

    VastaaPoista
  3. Viisas päätös, terveydellään ei pidä urheilla <3 Urheillaan muuten :)
    Vaikka harmittaa, niin järki se pitää näissäkin hommissa olla. Tsempit <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Hansu ja näinhän se on, vaikka harmittakin. Tosin su aamuna ei harmitus ollut enää niin iso, kun kurkku on tosiaan kipeä ja tiesi että oikea ratkaisu oli jättää väliin tuo juoksu. Minä olen niin harvoin kipeä, että pitää ihan miettiä että olenko tosiaan kipeä, kun ei ole kuumetta, eikä sitä eikä tätä! Tämä on se tunnollisen ihmisen "sairaus", että ei voi myöntää itselleen olevansa kipeä, jos ei suurin piirtein ole pää kainalossa.

    VastaaPoista