perjantai 27. joulukuuta 2013

Kivenhakkaaja


Joulun pyhät edesauttoivat tämän kirjan lukemiseen ja hyvä niin. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta monisäikeinen. Aluksi, kun luin kirjaa vain unilukemisena muutaman sivun illassa, meinasi hermo mennä kun ei pysynyt nimien ja tapahtumien ketjussa mukana. Mutta tilanne muuttui kerralla, kun kirjaa pystyi lukemaan pitemmän satsin kerrallaan. Kirjassa toistui historia ja nykypäivä ja siitä muodostui kirjan juoni. Tässäkin kirjassa ihmisen mielen pimeys kulki käsikädessä kirjan juonen kanssa. Jotkut kirjan ihmiset eivät pystyneet kokemaan yhtään empatiaa ja se aiheutti jossakin vaiheessa ahdistusta. Mutta kokonaisjuoni ja kerrontatapa oli ihan luettava ja jäi selvästi positiiviseksi kokemukseksi. Varmaan Läckbergin muukin tuotanto pitää ottaa lukulampun alle jatkossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti