torstai 29. toukokuuta 2014

Tempoilua


Joensuun pyöräilijöillä on ollut tempolenkkinä jo monia vuosia Iiksenportin tempo. Lenkki on ollut normaalisti reilu 11 km, jossa ajetaan ensin Kulhontietä, joka on sellainen kylätie. Sitten on kolmion lyhyt pääty ja takaisin poljetaan vähän isompaa Ilomantsintietä. Kävin ajamassa tuota lenkkiä useamman kerran viime kesänä yksin ja / tai Sinin peesissä. Viime kesänä en kellottanut yhtään lenkkiä virallisesti seuran taholta. Tänä kesānä minulla on kalenterissa keskiviikkoisin tempoa. Kaksi viikkoa sitten oli ensimmäisen temmon vuoro, jolloin kalenterissa oli virallinen ajanotollinen tempo yksin ja pienen palauttelun jälkeen tempo Sinin peesissä. Normaalia tempolenkkiä on häirinnyt tänä kesänä uuden asuinalueen kunnallistekniikan rakentamisesta johtuvat tietyöt ja uudet tiejärjestelyt. Kaksi viikkoa sitten jouduttiin tempon aloituspaikkaa siirtämään ja lenkki olikin rapiat 10 km. Silloin ajoin yksin lenkin aikaan 22:55 ja Sinin peesissä noin 20 minuuttiin. Peesi karkasi useasti silloin kun vaihdoin vaihdetta tai sopiva tuulenpuuska sattui välillemme.
Eilen oli taas temmon vuoro, mutta seura olikin siirtänyt temmon ihan eri paikkaan. Tuo Iikseanportin tempolenkki on tässa ihan hyvän alkuverra-ajelun päässä. Uusi tempolenkki taas jo pitemmän matkan päässä. Eilen kävin ajamassa kuitenkin vielä vanhan lenkuran. Taas oli hävinnyt tie kahden viikon takaisesta aloituspaikasta. Eilinen lenkki oli varmaan noin 10 km. Eilen sattui tuulen suunnat sellaiseksi, että alun eli Kulhontien varressa tuuli pyöritteli aika tehokkaasti vastaisesti ja ajatukset lenkin onnistumisesta olivat aika ankeat. Mutta kun sain kiiturin Ilomantsintielle, niin siellä se suorastaan lensi :-)   Ilomantsintiellä mittari näytti jopa 39 km/h ja se vauhti oli jo aika lennokasta. Lenkin ajoin aikaan 19:47 ja olin aivan fiiliksissä. Tempolenkin päälle vielä onnitunut puolen tunnin juoksu, niin naama loistaa tänään kuin Naanatalin aurinko :-) :-) :-)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Pajulahden testissä jälleen


Perjantaina oli vuorossa jo toinen  suora maksimaalinen hapenkulutuksen testaus pyöräergolla Pajulahdessa.  Lokakuussa olin testissä edellisen kerran ja nyt saataisiin vertailua edelliseen testiin. Itse testitilanne ei jännittänyt, kun tiesi mitä tuleman pitää. Ensin otettiin taas pituus, paino, verenkuva ja rasvaprosentti pihtimittauksella.
Sitten pyöräillen lämpöä kroppaan ja testiä polkemaan. Pajulahdessa olin taas Sini-koutsin kanssa ja koutsi seurasi testiā ja tuloksia ihan livenä.


Ai niin, säädettiinhän siinä pyörän ajoasentoakin hiukan :-)  Testi lähti liikkeelle samalla kuormalla kuin viimeksi ja kolmen minuutin välein nostettiin kuormaa 20 W. Laktaattia seurattiin kuorman loppuvaiheessa. Maski aiheutti nyt minulla alahuulen väpätyksen alussa, mutta onneksi muistin että viimeksi Hannella oli samaa ongelmaa enkä säikähtānyt sitä.


Testi lopetettiin vasta sitten, kun saavutin uupumiskuorman. Minulla seinä tuli vastaan kuormalla 210 W, kun testi aloitettiin kuormalla 60 W. Siinä vaiheessa ei vain jaksa runtata enää yhtään....ilmekin sen kertoo!


Kommentteina testituloksessa luki mm. seuraavaa:
- Testin aerobinen ja anaerobinen kynnysteho ovat kehittyneet puolella kuormalla edellisestä testikerrasta. Maksimiteho on kokolailla samaa tasoa kuin viimeksi.
- Kynnystehojen pientä kehitystä parempana muutoksena voi pitää laktaatin selvästi matalampaa perustasoa pyöräilyssä. Myös sykkeen pysyminen matalilla ja kohtalaisilla tehoilla poljettaessa edellistä testiä matalammalla on hyvä muutos. Nämä muutokset kertovat, että tehoja pystyy nyt pidemmissä suorituksissa ylläpitämään kauemman aikaa kuin aiemmin.
- korkea maksimilaktaatti kertoo, että anaerobinen kapasiteetti on sinulla hyvä, Ts. puristuskykyä löytyy hyvin.
- Hengitys toimii testissä hyvin. Se ei muutu pinnalliseksi eikä merkkejä hengityksen rajoittuneisuudesta ole kovilla tehoillakaan. Laktaatin poistuminen toimii myös vähän paremmin kuin aikaisemmin.
- hapenkulutusreservejä löytyy hyvin, joten edellytykset valmistavan kauden / kisakauden tehojen nostolle ja kisasuorituskyvyn kehittymiselle ovat hyvät.



Testipalautteessa on tekstiä ja monenlaista käppyrää tutkailtavaksi.

Läskin mittausta

Omat kommentit ja ajatukset:
- testitulosten perusteella pk-kauden treenit ja Wattbikepyörän kammen väännöt ovat saaneet jotain aikaiseksi ainakin pyöräilyssä ja jaksamisessa
- kun vielä saisi vietyä kisoihin ja koviin treeneihin tuon kaiken anaerobisen kapasiteetin
- kun voisi treenailla ja kisailla ilman pieniä kropan vaivoja ja kipuiluja (polvi, pakara, nivunen, jalkapohjat)
- äärettömän KIITOLLINEN olen jälleen kerran Sini-koutsille, joka on vuoden aikana saanut pienin harppauksin tämän aikaan oikeanlaisilla, oikeanaikaisella, monipuolisella ja pienin harppauksin etenevällä treeniohjelmalla <3

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pinkkiä



Team Elina Jouhkin hengessä ja väreissä on tehty useampi treeni viime viikkoina. HCR-kisareissulla minulla oli puikoilla pinkit villasukat ja lauantaiaamuna ennen kisaa neuloin itselleni pinkin hihanauhan. Hihanauha on ollut HCR:n lisäksi käsivarressani useamman maantielenkin aikana.


Tilasin myös Mainoskoholta roosanauhatarroja, jotka myös ovat jokaisella maantiepyörälenkillä muistuttamasssa tärkeästä asiasta, jonka eteen kisaan ja treenaan tämän kesän.


Avovesiuinnin korkkasin myös eilen pinkki uimalakki päässäni. Viriteltiin seuran äijien kanssa kanisterit uintireitin merkiksi Lykynlammelle. Äijät uivat omaan tahtiinsa ryhmässa ja minä vedin omaa treeniä omassa tahdissa. Mutta kylläpä vain oli paljon turvallisempaa uida, kun oli muitakin. Tänään olin Karon kanssa uimassa, kun hän teki elämänsä ensimmäisen märkkäriuinnin avovedessä. Kyllä vain vuodessa on saanut varmuutta ja uskallusta avovesiuintiin, niin ettei se enää niin kauhealta tuntunut.


Tänään ennen uintia juoksentelin kevyesti Lykyn poluilla Lidlistä muutama viikko sitten ostetuissa pinkissä paidassa ja mustissa sukissa. Nuo kompressia sukat / säärystimet eivät vain jotenkin sovellu minun jaloille. Tänäänkin piti polvisukan varret kääntää nilkkasukiksi. Rupesivat vain puristamaan ilkeästi polvitaipeesta.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

HCR 10.5.2014


Lauantaina oli vuorossa jo perinteiseksi muodostunut Helsinki City Run Helsingissä. Matkustin piäkaupunkiin junalla jo perjantaina. Perjantaina kävin hakemassa lähtönumeron ja muut tilpehöörit ja pääsin jälleen seuraamaan CCH:n etappiajojen prologin Paanalla. Sini-koutsi oli ajamassa tuota skabaa. Harmi vain, kun sade haittasi tapahtumaa.


Ilmottauduin HCR:ään pari kuukautta sitten ja aikatavoitteeksi asetin 2:10. Tuo aika määritti lähtönumeron ja -ryhmän. Mietin tuota tavoiteaikaa, joka juoksutestien perusteella oli täysin realistinen. Kaksi viikkoa sitten minulla oli kovan treeniviikon ja lauantain 5x1000 m kovan testijuoksun jälkeen sunnuntaina kalenterissa puolikkaan treenijuoksu tietyillä tavoitevauhdeila. Eihän se ihan nappiin mennyt, vaan oli henkisesti erittäin vaikea treeni. Juoksukengät oli vähällā lentää jorpakkoon tuon juoksun jälkeen. Kun pääsin henkisesti tuon treenin yli, tehtiin koutsin kanssa päätös, että juoksen viikkoa ennen HCR:ää valmistavan treenit ihan tuntemuksien mukaan. Se treeni antoi uskoa aikatavoitteen saavuttamiseen.
Myös HCR:n läksin juoksemaan oman tuntemuksen mukaan. Ensimmäinen puolikas olikin mennyt reippaasti alle tavoitteen aikaan 1:01:16. Kuuden kilometrin kohdalla rinnalla juossut kaveri huuteli vaimolleen, että tavoitteessa ollaan vauhdin olessa 5:50 min/km. Minä mietin,että oho! En katsonut Polaria, kuin yhden kerran koko juoksun aikana. Toinen puolikas ei ollutkaan ihan niin helppo, kuin ensimmäinen. Energiat rupesivat hupenemaan ja oikeaan jalkapohjaan himppasen koskemaan. Viimeisen juomapisteen (18 km) jälkeen katsoin Polaria ja aika näytti 1:55. Mietin, että jos jaksan juosta loppuun, niin mahdollisuudet on 1:15 loppuaikaan. Niinpä läksin määrätietoisesti hilppasemaan kohti stadikkaa ja ihmeekseni jaksoin juosta jonkin sorttisen loppukirin. Maaliin saavuin ajassa 2:13:00. Olin äärettömän tyytyväinen :-)
Vuonna 2012 aika oli 2:42:00 ja vuonna 2013 2:20:55. Aika parani viime vuotisesta 7:55, joten ei voi kun olla tyytyväinen omaan kehitykseen. Jotain on tullut tehtyä oikein. Eikä tietenkään ihme, kun olen noudattanut täysin ammattilaisen tekemään treeniohjelmaa. Tämä välitavoite antaa taas uskoa tuleviin koitoksiin.


torstai 1. toukokuuta 2014

#Team Elina Jouhki # Pink wheels


Minulle on tullut Syöpä-lehti äidin perintönä vuodesta 2003 lähtien. Katsoin tärkeäksi maksaa paikallisen yhdityksen jäsenmaksun jo senkin takia kun se oli äidille hyvin tärkeä hänen sairastuttuaan syöpään. Elin mukana, kun äitini sairastui syöpään ensimmäisen kerran, kävi läpi raskaat hoidot ja parani syövästä. Elin mukana myös kontrollivaiheet ja sen hetken kun syöpä uusitui ja hoitoja ei voitu enää antaa. Syöpä oli levinnyt niin pahasti. Mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin odottaa hetkeä, jolloin ei äiti ei enää jaksanut taistella syöpää vastaan. Onneksi viimeinen vaihe ei äidillä muodostunut hyvin pitkäksi.
Tästä syystä liityin Team Elina Jouhkiin. Baba Lybeckin blogista luin teamin toimintaohjeistuksen ja laitoin viestiä, että haluaisin olla yksi teamin jäsenistä. Haluan omistaa harjoitukset ja kisat Elinalle. Lisäksi osallistuin rahallisesti keräykseen.

Seuraavaksi ote Baban blogitekstistä, jossa kerrotaan Elinan tarina:
Pyöräilijä ja triathlonisti Elina Jouhkin piti osallistua heinäkuussa 2014 Frankfurtin Ironman-kisaan. Tarkoitus oli tempaista isommalla porukalla vaaleanpunaisten pyöränrenkaiden avulla rintasyövän ehkäisemisen puolesta.
Rintasyövän ja leukemian sairastanut Elina sai kantasolusiirron Lucian-päivänä 2013 ja alkuvuodesta kaikki näytti hyvältä. Viikko sitten ilmeni kuitenkin, että leukemia on uusiutunut.
Tänään  Elina ilmoitti tiimille, että uusista kokeellisista sytostaateista ei löytynyt hänen leukemiaansa hidastavaa lääkitystä. Hän voi kuitenkin vielä hyvin ja on viettänyt ihanan päivän perheensä kanssa, metsässä kävellen.


TEAM ELINA JOUHKI TOIMII SEURAAVASTI:
- Omistamme kaikki harjoituksemme ja kisamme Elinalle
- Kannamme harjoituksissa ja ennen kaikkea kisoissa vaaleanpunaista käsinauhaa, jossa lukee tiimin nimi
- Pyrimme järjestämään kaikille tiimiläisille vaaleanpunaiset pyöränkumit
- Jaamme tietoa SPR:n kantasolurekisteristä http://www.veripalvelu.fi/www/34 ja Suomen Roosa Nauhan toiminnasta http://www.cancer.fi/roosanauha/ Jakakaa linkkejä ja tarinoita.
- Olemme perustaneet Team Elina Jouhki –keräyksen: http://oma.syopasaatio.fi/oma-kerays/aloita-keraeys.aspx?col=5-1200&v=20140424093809 Keräys jatkuu 13.12.14 asti. Osallistukaa ja jakakaa linkkiä niin paljon kuin ikinä pystytte. Kehottakaa yhteistyökumppaneita osallistumaan keräykseen.
- Järjestämme toukokuussa yhteislenkin tiimin jäsenille Pääkaupunkiseudulla


Haluan haastaa kaikki blogini lukijat Team Elina Jouhkin keräykseen sekä liittymään SPR:N kantasolurekisteriin!