Kuopiosta....?

Kuopion perusmatka oli tasan kaksi viikkoa sitten. Kisan jälkeen kävin seuraavana maanantaina uimassa Lykyllä reilun puoli kilometriä. Sen jälkeen olen masistellut nivus-lonkka-pakara kipuiluista ja viettänyt vapaa-ajan ilman treenejä. Olen käynyt kaksi kertaa hierojalla ja kerran osteopaatilla tutkittavana ja hoidettavana. Tuolta nivus-lonkka-pakara alueelta löytyi useampi vaiva ja kivun aihettaja. Tänään pääsin testimään juoksua, mutta vaikka juoksun aikana ei jalka kipuillut enemmälti, on juoksun jälkeen ollut aika kivuliasta. Sellainen pieni epäilys on, että seuraavaksi on ruvettava kuntouttamaan jalkaa ja unohdettava Vaarojen maraton.

Juoksulenkille laitoin ekaa kertaa jalkaan 2XU trikoot. Trikoot olivat tosi kivan oloiset.

Paikallisen sanomalehti Karjalaisen toimittaja ja kuvaaja olivat yhtenä heinäkuisena maanantaina meidän seuran treeneissä Lykyllä. Tuollainen juttu ja kuva oli saatu aikaiseksi lehteen.

Finntriathlonin puolimatka Joroisilla 19.7.2014

Muutama viikko sitten rupesin kyselemään kisajärjestäjältä oman yöpaikkani sijaintia, kun jotenkin hämärästi muistelin että olisin sellaisen varannut ilmottautumisen yhteydessä. No majapaikka järjestyi kyselyn jälkeen ja se oli seurakunnan leirikeskus viiden kilometrin päässä Joroinen citystä tosi kauniilla ja rauhallisella paikalla veden ääressä. Oli sinne eksynyt muitakin yksin tai korkeintaan kaksin kisailemaan tulleita majoittujia.
Minä ajelin Joroisille Kuopion kautta, kun kävin shoppailemassa Forte Sportin ALE:sta 2XU kaksiosaisen triathlonasun ja pitkät trikoot sekä Sailfishin aurinkolipan ja muutaman muun heräteostoksen. Aurinkolippa ja triasun yläosa pääsivät tositoimiin Joroisilla.
Saavuin Joroisille hyvissä ajoin ja kävin ilmoittautumassa, Expossa ja ensimmäisessä puolimatkan kisainfossa. Kisainfon jälkeen kävin vielä Expossa shoppailemassa Spibeltin ja geelejä ja vakoilemassa uusia tripyöräkenkiä. Täältä jumalan selän takaa kun ei löydy kauppoja, joissa olisi myynnissä tarvittavaa tavaraa ja varsinkaan sellaista jota pitäisi ehdottomasti päästä kokeilemaan. Exposta menin Jari-Pekkaan kanakeitolle ja sieltä ajelin majoittumaan. Majapaikassa säädin vaihtopussukoiden kanssa aikamoisen tovin ja laittelin numerotarrat paikoilleen. Tuossa vaiheessa minulle ilmoitettiin, että saan yöpyä yksin kahden hengen (huom. kerrossängyt) kämpässä. Sitten ajelin takaisin cityyn ja kävin ostamassa ne kengät. Törmäsin Päiviin ja hänen kanssaan katsottiin pikakisan pyöräilyä ja juoksua. Kentällä oli tuolloinkin tosi kuuma. Kun kello alkoi lähestyä kahdeksaa, läksin viemään pyörää Valvatukselle. Pyöräkatsastus meni ihmeen joutuisasti ja jätin kiiturin odottamaan huomista koitosta.

Kun tulin kämpille, minulle ilmoitettiin että saankin kämppään seuraa. Onneksi olin jo varannut alapunkan :-)  Kulutin aikaani lukemalla ja stressaamalla vaihtopussukoiden sisältöä. Kympin tienoilla tuli kämppäkaveri, jolla oli myös ollut pikkusäätöä varatun majoituksen kanssa. Aika meni kuin siivillä rupatellessa ja puolen yön paikkeilla simahdin ja nukuinkin tosi hyvin aamukuuteen asti. Sitten ei kun ylös sängystä, kisavaatteet päälle, numerotatskat paikoilleen ja aamupalalle. Sain syötyä minulle ihan normaalin aamupalan. Sitten olikin aika lähteä ajelemaan pelipaikoilla ja viemään T2 pussukkaa paikoilleen ja auton avainta arvotavarasäilytykseen. Linja-autokyyti Valvatukselle sujui nopsaan ja Valvatuksella alkoi geelien teippaus pyörään ja patukoiden ja TUC-keksien änkeäminen geelipussukkaan sekä ilman pumppaus renkaisiin. Rannassa oli äärettömän kuuma ja pidinkin puseroa pään päällä, kun auringossa meinasi ruveta huippaamaan. Varjopaikat olivat haluttuja paikkoja odotteluun. Uintiverran kävin tekemässä ilman märkkäriä. Tämän jälkeen jätin punaisen pussukan säilöön ja siirryin uintivarusteiden kanssa ensimmäiseen lähtökarsinaan. Sitten huikkasikin Sini-koutsi tervehdyksen aidan takaa ja sain häneltä viime hetken tsempit kisaan. Laitoin märkkärin päälle ja oikeastaan huomaamatta olin jo lähtökarsinassa ja lähtölaukaus pamahti. Uimaan läksin ihan vasemmasta reunasta, koska otan happea oikealta niin pystyy jotenkin seuraamaan vieressä uijia. Uinti ei ollut ihan helppo ja ehkä kolme kertaa jouduin vaihtamaan rinuliksi ja rauhoittamaan itseni. Minusta oli vain tosi tukala uida noin kuumassa kumipuku päällä. Onneksi sain kasattu aina itseni ja jonkun ajan päästä pystyin vaihtamaan takaisin vaparille. Takasuoralla erehdyin minäkin yhteen otteeseen suunnistamaan pelastusliivien mukaa. Onneksi huomasin erehdyksen kun suunta muiden uintiin nähden muuttui radikaalisti. Uinnista rantauduin hyvävoimaisena ja ei kun pyörilykamppeet päälle, uintikamat vihreään pussukkaan, pussukka autoon ja pyörän hakuun ja baanalle. Tuossa vaiheessa otin ekan geelin.

Pyörä lähti kulkemaan ihmeen vaivattomasti ja yritin tolkuttaa itseni juomaan, syömään ja ottamaan geelejä. Rantasalmelle asti koin jotenkin tosi vaikeaksi pitää aina sen kymmenen metrin eron edelliseen. Porukkaa pakkaantui varsinkin mäkiin ja kun lähdit ohittamaan, niin ohituskaistallakin oli joskus "peesijuna" valmiina. Sainkin yhdessä tällaisessa tilanteessa sumutorven törähdyksen, hyi minua! Jos kymmenen metrin sääntöä olisi pitänyt ehdottomana ja aina kaikissa tilanteissa noudatettavana faktana, niin matkan teko olisi ollut aikamoista jarruttelua ja kiihdyttelyä. Mutta itse en kokenut peesaavani tai jotenkin hyötyväni tilanteesta, vaan se oli käytännön pakko tämän tason ajajille. Noin kymmenen kilometriä ennen Rantasalmea tuli kisan ensimmäinen vaikea hetki. Silloin olisi pitänyt vain tankata eikä antaa itselle lupaa pysähtyä vessatauolle Rantasalmella. Toisaalta taas, kun kävin tuolloin vessassa, niin säästyin varmaan samalta tauolta juoksun aikana. Ajoin Rantasalmen hevosenkengän ja rupesin huutelemaan vessan paikkaa huoltojoukoilta. Päädyssä kuulemma oli ja kun käännyin päätyyn, niin siinäpä olikin sulkunaha ja köntsähdin pyörineni nurin klossit kiinni polkimissa. Hyvin äkkiä kuitenkin irtosi klossit, pääsin pystyyn ja vessaan. Tuolla huoltopaikalla vaihdoin ensimmäisen energiajuomapullon. Pysähdyksen jälkeen olikin helpompi ajaa eikä peesisääntöä tarvinnut enää rikkoa. Takaisinpäin ajo tuntui helpommalta lukuun ottamatta Kuvansin mäkeä ja noin kymmenellä viimeisellä kilometrillä esiintynyttä oikean jalkapohjan kipuilua.
Vaihdossa vein pyörän paikoilleen, otin kengät pois jaloista ja läksin viipottamaan kohti urheilutaloa. Juoksukamat päälle, pussukka säilöön ja kohti juoksubaanaa. Ilokseni totesin, että mikään paikka ei kipuillut tuossa vaiheessa. Huoltopisteeltä geeliä ja juomaa ja ei kun menoksi.

Sini oli vahdissa omahuoltoalueella jokaisella kierroksella ja sieltä oli saatavilla vettä, tucceja, urkkajuomaa ja tsemppausta. Hyvin pian huomasin kuitenkin, ettei tämän päivän puolikasta voi juoksuksi sanoa. Hölkkävauhtikin aiheutti tunteen, että pää räjähtää helteen seurauksena ja niinpä kävelyosuuksien pituudet vain kasvoivat. Onneksi voin pitää aika reipasta kävelyvauhtia yllä kun jaloissa ei ollut isompia kipuja eikä vatsakaan reistaillut niin kuin yleensä. Alamäet ja kentän kohdat koitin kuitenkin jotenkin hölkkäillä :-)

Toiseksi viimeisellä lenkillä lopetin kylmät suihkut, kun olo alkoi olla viluinen helteestä huolimatta. Ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä ihmettelin myös kun sormet alkoivat olemaan aikamoiset pökkelöt. Jotain energian imeytymishäiriötä minulla oli kun suola tuli ns. ihon läpi. Mutta onneksi missään vaiheessa ei tullut mieleen keskeyttäminen vaan maaliin oli päästävä keinolla millä hyvänsä. Juoksun aikana energiaa antoivat kyläläisten kannustukset ja oma huoltotiimi Sini ja Touko <3

Maaliin saavuin juosten, iloiten, nauraen, huutaen, tuuletellen... Joka solulla olin niin onnessani ja iloitkuksihan se tunne purkautui Siniä halaten ja kiittäen <3

Ennen kisaa olin itse arvioinut, että pitäisi päästä alle seitsemän tunnin. Sinin kanssa spekuloidessa mietittiin, että jos kaikki menee nappiin, niin voisin päästä kuuden ja puolen tunnin loppuaikaan.

Tällaiset kisaspeksit sitten olivat:
Uinti  45:22
T1 5:14
Pyörä 3:14:47
T2 4:54
Juoksu 2:36:09
Kokonaisaika 6:45:47

Siniltä sain palutetta, että en antanut kisassa kaikkea. En varmaan antanut, koska itsesuojeluvaisto on korkealla. Olisihn se ollut surkuhupaisaa, jos olisivat joutuneet tällaista mummoikäistä röijäämää matkan varrelta :-) Loppuaikaan en voi olla kuin tyytyväinen, uinti ja pyörä on kehittynyt viime vuodesta hurjasti. Juoksu hyvänä pävänä onnistuu, mutta siihen on panostettava hurjasti lisää. Juoksupeikko olisi karistettava jotenkin pois olkapäiltä. En ole tähän mennessä suostunut juoksemaan edes Sinin kanssa, vaan juoksen yleensä yksin, kun häpeän oma vauhtia ja ongelmia juoksun aikana.

Leirikeskuksessa oli mukava kisan jälkeen käydä kokemuksia läpi vertaistuen kanssa saunoen ja uiden. Seuraava yö meni huonosti nukkuen ja tämä viikkoa alotettiinkin flunssan kourissa, herpes huulessa, kurkkukipua, kuumetta, yskää. Stressi varmaan laukesi tällä tavalla.
Nyt ei kun paranemista ja kohti uusia seikkailuja yhtä huippukokemusta rikkaampana :-)

24.7. lisätty Tuomaksen ottamia kuvia

Treenit Joroisten kisareiteillä

Ei kerennyt kauheasti keljuttamaan Voimarinteen tri-kisan väliin jäänti, kun kehiteltiin seurakaveri Karon kanssa mukavaa treeniä viikonlopulle. Karon vanhempien koti sijaitsee muutaman kilometrin päässä Joroisten pyöräreitin kääntöpaikalta. Suunnitelttin Karon kanssa, että lauantaina uidaan ja juostaan ja sunnuntaina pyöräillään Joroisten kisareiteillä.

Ajelin lauantaina viideksi Valvatukselle, jossa meillä oli treffit Karon ja hänen kaverinsa Minskin kanssa. Keli oli kesän parhain ja Valvatuksen veden lämpötila suorastaan hämmästytti. Tänä kesänä ei noin lämpimiin vesiin ole tottunut. Ei tarvitse enää yhtään lämmetä! Valvatuksella oli kaikki kisoja varten jo valmiin, eikä median tarvinnut muuta kuin uida reitti läpi. Loppuverrana vedettiin vielä sprintin uintireitti.

Valvatukselta siirryttiin Joroinen cityyn. Käytiin höntsäämässä Joroisten juoksureitti kertaalleen läpi. Ihan kiva ensivaikutelma jäi reitistä.

Sunnuntaiaamuna ajeltiin Karon kanssa pyörillä Valvatuksella, josta napattiin Minski mukaan. Ajettiin treeninä Joroisten pyöräreitti. Käväistiin Rantasalmella, johon meidät opasti paikallinen triathlonisti vetäen ansiokkaasti kolmen naisen possujunaa perässään. Paluumatka ajeltiin vuorovedoilla tyttärien kanssa, kun opas hävisi horisonttiin. Aikaa meni useammalla pysähdyksellä ja siirtymäajoilla kolme ja puoli tuntia. Mahtava treeniviikonloppu takana. Sunnuntaina kotimatkalla piti tankata kahdella pysähdyksellä ja ruoka maistui myös pitkin iltaa kotona. Nyt on himppa levollisempi olo valmistautua Joroisten puolikkaalle :-)

Treenejā ja pähkäilyjä

Tämä viikko on sisältänyt tosi hyviä avovesiuintitreenejä. Meidän seuran harkkalammen vesi on ollut ihan uitavan lämmintä jo pitkän aikaa. Ainoastaan yhden kerran on tänä kesänä jäänyt uinti yhteen kierrokseen, kun vesi oli silloin niin kylmää. Osasin tosin ennakoida tilanteen ja jätinkin uinnin silloin viimeiseksi lajiksi. Maanantaina ja tänään tein pelkän uintitreenin ja kelailin kahdeksan kierrosta ja matkaahan siitä kertyy reippaat 2100 m. 

Eilen tein ihan ikioman perusmatkan harkan, kun työkiireiden takia en pääsekkään Voimarinteen perusmatkalle ensi viikonloppuna. Keskityin laji lajilta tekemään Joroisille valmistavaa treenit. Uinti sujuu suht hyvin, mutta tuulisista olosuheista ei sitten olekkaan mitään kokemusta. Pyöräily on kanssa ihan kivaa melkein aina, mutta se juoksu on iso kysymysmerkki. Miten ihmeessä jaksan juosta puolikkaan kaiken tuon jälkeen. Eniten askarruttaa energian riittävyys koko kisan ajaksi. Mitä ihmettä uskallan syödä kisan aikana, kun geeleistä ja kaikesta syömisestä ja juomisesta ennen juoksua on huonoja kokemuksia? Eikä tankkauksestakaan ole mitään kokemusta!

Sääksin SM-sprintti 14.6.2014

Lauantaina kisattiin Nurmijärvellä Sääksin SM-sprintit. Lähdin ajelemaan kohti Nurmijrveä perjantaiaamuna. Tarkoitus oli käydä kurkkimassa pelipaikoilla jo etukäteen. Perjantaina ajelin autolla läpi pyöräreitin ja haahuilin juoksureitillä sekä katselin kun muutama triatleetti teki viimeistelytreenin uiden kisareitillä. Sitten ajelin Nummelaan punkkaamaan siskon luo. Yön nukuin tosi hyvin ja aamulla heräsin lukemaan kisainfoa. Kisainfon luettuani minulla tuli kiire siirtyä kisapaikalle, kun kaikki ei ollutkaan selvillä. Parkkipaikalta oli noin kilometrin siirtyminen vaihtopaikalle. Huomasin heti, että nyt minulla ei ole tarpeeksi vaatetta päällä edes ennen kisaa, miten ihmeessä selviän kisan läpi. Keli oli tosiaan kolea ja vielä tuulinenkin.

Onneksi aika meni tuttujen kanssa jutellessa, eikä kylmää joutanut niin kauheasti ajattelemaan. Kisapaikalle saapui myös seura- ja harkkakaveri Karo, joka kisasi ekaa kertaa trikisoissa. Karolla oli huoltajana mukana äiti ja minä käytin hänen apuaan myös hyväksi. Vaihtopaikka tyhjennettin hyvissä ajoin, eikä märkkäriä voinut siinä vaiheessa vielä laittaa päälle. Siirryttiin rantaan katsomaan aikaisempia lähtöjä. Miehet ja juniorit  kerkesivät lähteä, kun kuulutettiin muiden lähtöjen myöhästyvän 20 minuuttia, kiitos vr:n :-) Siinä vaiheessa söin Karon antaman omenan ja järjestäjän antaman geelin. Kun Karon lähtö oli tsekattu, rupesin laittamaan märkkäriä päälle. Oma lähdön hetki koitti ja ihan rauhassa läksin tekemään oma uintia. Pari kertaa joku uskaltautui iholle, mutta jatkoin vain omaa uintia. Viimeiseltä poijulta rantaan siksakkasin varmaankin jonkun verran, mutta muutoin uintia meni tämä kesäisten avovesiuintikertojen osoittamalla vauhdilla. Olin ansiokkaasti jättänyt pitkähihaisen paidan ja irtohihat yöpaikkaan ja kylmyyden takia varasin lyhythihaisen t-paidan ja takin pyräilyyn. Mutta vaihtohötäkässä unohtui takki laittamatta. Olisihan se ollut aikamoinen purje tuulisessa pyöräilyssä. Pyöräily oli aikamoista taistelua varsinkin viimeinen maisematieosuus, jolle sattui vastatuuli. Numerolappukin piti niitata housun kaulukseen, kun rupesi lepattamaan kesken kaiken. Pari kertaa tuuli tarttui pyörään niin että säikähdin. Pyräilyn jälkeen juoksutossuja laittaessa jalkaan meinasi pohkeet krampata. Aluksi jalat olivat aika turrat koleudesta, mutta lämpesivät juoksun edetessä. Viiden kilometrin juoksu juostiin osittan asfaltoidulla, tasaisella kevarilla ja osittain sorapintaisella, mäkisellä latupohjalla edestakaisin. Viimeisellä kilometrillä sain jonkinmoisen loppukirinkin aikaiseksi ja juoksin tuuletellen maaliin. Sitten ei kun kiireesti huoltajajaa etsimään, jotta sai lämmintä päälle. Kamat laitoin kasaan ja olin jo lähdössä saunaan, kun kuitenkin kävin tsekkaamassa tulostaulun. Yllätykseksi olinkin oman ikäluokkani kolmas ja piti jättäytyä palkintojakoseremonijoihin. Karo oli voittanut oman ikäluokkansa SM-kultaa ja oli mys podiumilla, samoin kuin median seuran kaksi miespuolista sprintteriä.

Sääksin SM-sprintti N 50-54 SM-pronssia ajalla 1:37.33,0 (uinti 16:14, T1 3:22, pyörä 48:42 ja juoksu 29:17).

Pinkkiä

Team Elina Jouhkin hengessä ja väreissä on tehty useampi treeni viime viikkoina. HCR-kisareissulla minulla oli puikoilla pinkit villasukat ja lauantaiaamuna ennen kisaa neuloin itselleni pinkin hihanauhan. Hihanauha on ollut HCR:n lisäksi käsivarressani useamman maantielenkin aikana.

Tilasin myös Mainoskoholta roosanauhatarroja, jotka myös ovat jokaisella maantiepyörälenkillä muistuttamasssa tärkeästä asiasta, jonka eteen kisaan ja treenaan tämän kesän.

Avovesiuinnin korkkasin myös eilen pinkki uimalakki päässäni. Viriteltiin seuran äijien kanssa kanisterit uintireitin merkiksi Lykynlammelle. Äijät uivat omaan tahtiinsa ryhmässa ja minä vedin omaa treeniä omassa tahdissa. Mutta kylläpä vain oli paljon turvallisempaa uida, kun oli muitakin. Tänään olin Karon kanssa uimassa, kun hän teki elämänsä ensimmäisen märkkäriuinnin avovedessä. Kyllä vain vuodessa on saanut varmuutta ja uskallusta avovesiuintiin, niin ettei se enää niin kauhealta tuntunut.

Tänään ennen uintia juoksentelin kevyesti Lykyn poluilla Lidlistä muutama viikko sitten ostetuissa pinkissä paidassa ja mustissa sukissa. Nuo kompressia sukat / säärystimet eivät vain jotenkin sovellu minun jaloille. Tänäänkin piti polvisukan varret kääntää nilkkasukiksi. Rupesivat vain puristamaan ilkeästi polvitaipeesta.

HCR 10.5.2014

Lauantaina oli vuorossa jo perinteiseksi muodostunut Helsinki City Run Helsingissä. Matkustin piäkaupunkiin junalla jo perjantaina. Perjantaina kävin hakemassa lähtönumeron ja muut tilpehöörit ja pääsin jälleen seuraamaan CCH:n etappiajojen prologin Paanalla. Sini-koutsi oli ajamassa tuota skabaa. Harmi vain, kun sade haittasi tapahtumaa.

Ilmottauduin HCR:ään pari kuukautta sitten ja aikatavoitteeksi asetin 2:10. Tuo aika määritti lähtönumeron ja -ryhmän. Mietin tuota tavoiteaikaa, joka juoksutestien perusteella oli täysin realistinen. Kaksi viikkoa sitten minulla oli kovan treeniviikon ja lauantain 5x1000 m kovan testijuoksun jälkeen sunnuntaina kalenterissa puolikkaan treenijuoksu tietyillä tavoitevauhdeila. Eihän se ihan nappiin mennyt, vaan oli henkisesti erittäin vaikea treeni. Juoksukengät oli vähällā lentää jorpakkoon tuon juoksun jälkeen. Kun pääsin henkisesti tuon treenin yli, tehtiin koutsin kanssa päätös, että juoksen viikkoa ennen HCR:ää valmistavan treenit ihan tuntemuksien mukaan. Se treeni antoi uskoa aikatavoitteen saavuttamiseen.
Myös HCR:n läksin juoksemaan oman tuntemuksen mukaan. Ensimmäinen puolikas olikin mennyt reippaasti alle tavoitteen aikaan 1:01:16. Kuuden kilometrin kohdalla rinnalla juossut kaveri huuteli vaimolleen, että tavoitteessa ollaan vauhdin olessa 5:50 min/km. Minä mietin,että oho! En katsonut Polaria, kuin yhden kerran koko juoksun aikana. Toinen puolikas ei ollutkaan ihan niin helppo, kuin ensimmäinen. Energiat rupesivat hupenemaan ja oikeaan jalkapohjaan himppasen koskemaan. Viimeisen juomapisteen (18 km) jälkeen katsoin Polaria ja aika näytti 1:55. Mietin, että jos jaksan juosta loppuun, niin mahdollisuudet on 1:15 loppuaikaan. Niinpä läksin määrätietoisesti hilppasemaan kohti stadikkaa ja ihmeekseni jaksoin juosta jonkin sorttisen loppukirin. Maaliin saavuin ajassa 2:13:00. Olin äärettömän tyytyväinen :-)
Vuonna 2012 aika oli 2:42:00 ja vuonna 2013 2:20:55. Aika parani viime vuotisesta 7:55, joten ei voi kun olla tyytyväinen omaan kehitykseen. Jotain on tullut tehtyä oikein. Eikä tietenkään ihme, kun olen noudattanut täysin ammattilaisen tekemään treeniohjelmaa. Tämä välitavoite antaa taas uskoa tuleviin koitoksiin.

Usko itseesi!

Areenan treenit Karon ja Sinin kanssa (kuva by Sini)

Viime viikkoina olen käynyt taistelua itseni kanssa muutamasta asiasta. En millään meinaa sisäistää omaa kehittymistä. Tarvitsen aina mustaa valkoisella ennen kuin menee tajuntaan se mitä minä osaan ja mihin minä pystyn. Lauantaina oli vuorossa neljäs juoksutesti 5 x 1000 m. Ensimmäisen juoksin viime vuonna kesäkuussa, kun aloitin Sinin tallissa. Toisen ja kolmannen juoksin marra- ja helmikuussa Areenalla. Lauantain juoksu tehtiin keskuskentän mondolla. Kun olen mennyt juoksutesteihin, en ole koskaan ajatellut, että parantaisin edellistä testitulosta. Vaan olen vain mennyt tsekkaamaan, onko juoksutulokset parantuneet. Jokaisella kerralla tulokset on parantuneet. Kun saan ensi viikolla testitulokset, tiedän tämän hetkisen tilanteen juoksuvauhtien suhteen. Eniten minulla teettää henkisellä puolella töitä uskoa itseeni juuri juoksun suhteen.
Olen tähän mennessä juossut oikeastaan kaikki juoksut testejä lukuunottamatta mutu-tuntumalla. Väitin kiven kovaan Sinille, ettei minun Polarista näe edes vauhteja, kun olen ne tähän asti aina vain skipannut, kun en ole niitä tarvinnut. Nyt on ensimmäistä kertaa treenikalenterissa ollut juoksuharjoitteita, joita pitäisi juosta tietyllä vauhdilla. Hirveä ylitettävä muuri taas edessa. Onko minusta siihen? Tiedän, että treenit on suunniteltu juuri minulle sopiviksi ja niissä on otettu huomioon minun oma tasoni ja sen kehittäminen pienin askelin tiettyyn päämäärään, jonka olen itse määrittänyt. Nyt puuttuu vain se usko sen saavuttamiseksi!

Maantiellä

Tänään polkaisin käyntiin kiiturin tämän vuotisen maantiekauden. Puolentoistatunnin pk-lenkki oli ohjelmassa, mutta taisin ihan vähän innostua :-) Aivan ihanaa oli päästä irrottelemaan ja ajamaan raittiissa ulkoilmassa niin, että maisemat vaihtuvat ja pääsi tuntemaan vauhdin riemun. Arvoin ajovaatetusta, mutta aika passeliksi se muokkautui. Ei ollut liian kylmä, eikä tuuli päässyt vaatteiden läpi. Liidelistā viime syksynä ostetut vermeet pääsivät ekaa kertaa päälle ihan tositoimiin. Huomenna on vuorossa juoksutesti, joten toivottavasti en rasittanut pyörälenkillä itseäni liikaa!

Areenan treenit

Vanhaa joulujuoksukuvaa pukkaa, kärsikää :) Tekniikknongelmat jatkuvat nääs! Kuvassa kuitenkin Areena ja minun juoksutossut, joista ajattelin avautua tässä blogitekstissä. Kuvassa juostaan Hiluvitkun kanssa joulujuoksua. Hanna-Riitta fiilistelee uutta rakasta Nineriään viime blogitekstissään. Käykäähän lukemassa!

Ollaan tehty Areenalla koutsin ja Karon kanssa nyt jo kolme traineri-juoksutreeniä muutaman viikon sisällā ja launtaina jatketaan. Ensin tunti uintia ja sitten pyörä-juoksutreeniin  Areenalle. Juoksukengät ovat tuottaneet vain ison ongelman viime aikoina. Minulla on ollut jo kahdet Asicsen juoksukengät peräkkäin, mutta mondolla juostessa ne on liian vaimennetut. Nyt tiistaina Areenalla juostessa minulla oli muut lenkkarit ja juoksu olikin paljon helpompaa. Nilkan ojennuksen pystyi tekemään ihan eri tavalla mondolla kuin noilla täysin vaimennetuilla Asicsilla. Nyt on mietintämyssyssä uusien juoksukenkien hankinta. Mutta mitkä olisivat parhaat juuri minulle?

Muuten olen saanut tehtyä treenit ihan ohjelman mukaisesti. Nyt olen taas kaksi viikkoa lomalla, joka helpottaa suunnattomasti treenailua ja varsinkin treeneistä palautumista. Myös salilla käynnit ja aamu-uinnit helpottuvat aikataulullisesti. Samoin pystyy tekemään kaksi treenit päivässä ihan helpostikin. Myös keväiset ja aurinkoiset päivät helpottavat eloa ja oloa ja antavat valtavasti energiaa.

Tsekattiin tulevaa treeniaikataulua ja taas on niin paljon kaikkea mielenkiintoista ettei tahdo housuissaan pysyä.

Kovasta kevyeen

Kuvassa mnun harrastehuoneen seinän viereen jumineet rullat ylitsepääsemättömän vuoren takana. Kolme kuukautta nuo ovat tuossa levänneet, enkä vieläkään ole saanut itsestäni irti sen vertaa, että olisin testinyt ne. Ehkäpä lähiviikkoina!

Viime viikko oli kova treeniviikko, mutta samalla onneksi myös lomaviikko. Viiikko ei tuntunut yhtään kovalta, vaikka treenitunteja kertyi vähän yli 11 tunita (ohjelmassa 12 tuntia). Tosi mukvia treenejä viikko sisälsi ja huipentui sunnuntaina kolmen tunnin traineri-juoksu-traineri-juoksu treeniin. Treeni tuntui ensin ihan älyttömän kauheelta, mutta kun sitä rupesi pala palalta taas tekmään, niin itse asiassa fiilis parani koko ajan. Toiset traineri- ja juoksuosuudet olivat molemmat parempia kuin ensimmäiset. Treeniviikosta palautuminenkin on sujunut yllättävän nopsaan ja eilen oli jo pitelemistä itsessäni etten lähteyt jo johonkin suuntaan treeniä tekemään. Illalla piti ihan vähän kotona olevia käsipainoja helutella, ettei ihan hukkaan päivä olisi mennyt.
Tämä viikko onkin sitten kevyt viikko, treeniä vaivaiset 5 - 6 tuntia. Mitenkähän tämän viikon oikein saa kulumaan? No, olishan nuo rullatkin tuossa seinustalla kokeilua vailla :)

Yhdistelmää yhdessä

Ei tule näköjään kuvia tähänkään postaukseen, höh! Ostin kuitenkin uuden tabletin ja sillä kirjoittelen tätä postausta, mutta kuvat eivät suostu siirtymään tähän tekstiin ja adapterikin pitäisi hommata!

No, vähä iloisempiin asioihin... Eilen oli mukava yhdistelmäreenipäivä, jonka tein osittain yhdessä koutsin kanssa. Koko treeni tuntui perjantaina ylitse pääsemättömältä vuorelta. Mutta lauantaina, kun treeniä lāhti palastelemaan, niin sehän muuttui suorastaan "helpoksi nakiksi" :-)  Aamulla klo. 11 - 12 meillä on seuran uintivuoro hitaille uijille. Siellä kävin vetäsemässä tunnin siivun vaparia painottaen ylävartaloon. Aamulla olin jo pakannut auto on maantiekiiturin, trainerin, juoksukamppeet, juomaa ja vähän välipalaa. Uinnin jälkeen siirryin Joensuun areenalle tekemään juoksu - traineriyhdistelmää yhdessä Sini-koutsin kanssa. Alkuverran jälkeen tehtiin 5 kierrosta 5+5 minuutin settejä pyörä-juoksua sisältäen vaihdot. Mukava treeni, jossa sai harjoitella vaihtoja ja siirtymistä lajista lajiin. Tosi kiva oli tehdä tällainen treeni porukassa. Samanlainen Areena-setti on vuorossa ensi viikolla ilman uintia ja ajallisesti pitemillä pyörä-juoksuosuuksilla. Nyt osaa jo suhtautua treeniin oikealla asenteella, kun tietää mitä on tulossa. Muutenkin kiva viikko tulossa, kun ei tarvitse roudata itseään töihin, vaan voi vain lomailla :-)

Jalat juntturassa

Olen päässyt jo treenien makuun, jee. Mutta työt tahtovat vaan haitata treenailuja. Sain perjantaina uuden treeniohjelman ja perjantaina oli vuorossa uuden salitreenin sisään ajo. Tarkoitus oli olla yhteydessä koutsiin ennen salille menoa, mutta aikataulut eivät  natsanneet. Elikkä menin tekemään treeniä ilman ohjeistusta. Liikkeet, joita oli kuusi jaloille kohdistuvaa liikettä olivat tuttuja, joten mietin että mitään ongelmaa ei tule. Eikä liikkeitten suhteen tullutkaan. Mutta liikkeiden määrän suhteen tuli iso ongelma! Kun olin tehnyt treenin, aikaa siihen oli mennyt 1 h 45 min ilman alku- ja loppuverroja. Ihmettelin treenin jälkeen, että jotain häikkää tässä nyt varmaan on, kun ohjeistuksessa lukee, että voisi tehdä vielä ylävartaloliikkeitäkin? Aikaa oli vain kulunet niin paljon, ettei tullut mieleen jäädä tekemään mitään liikkeitä enää. Eilen lauantaina vuorossa oli sitten pitkä yhdistelmätreeni eli tunti kaikia tri-lajeja. Varsinkin juoksussa tuntui perjantainen sali aikamoisena jumina jaloissa. Treenin jälkeen en  muuten jaksanut tehdä koko päivänä muuta kuin hengailla kotona. Vielä lauantainakin mietin perjantain salitreeniä ja sen pituutta! Tänään sunnuntaina vuorossa oli 1 h 30 min juoksu-traineriyhdistelmä sisältäen lyhkäisiä spurtteja ja kadenssivetoja. Juoksun aikana hiffasin sitten mikä meni pieleen perjantain salitreenissä. Tein jumalattoman määrän liikaa sarjoja perjantain treenissä. Ohjelmassa oli kuusi jalkaliikettä, joita olisi pitänyt tehdä ensimmäisellä kierroksella 6 x 1 x 15 ja toisella ja kolmannella kierroksella 6 x 1 x 6 isommilla painoilla. Jokaisen sarjan välissä käytiin polkemassa pyörällā. Mina hurja tein 6 x 3 x 15 ekalla ja 6 x 3 x 6 toisella ja kolmannella kierroksella. Eikä siis mikään ihme, että aikaa meni niin hurjan paljon salilla ja toisekseen sain jalat aivan kauheaan juntturaan! Pakko oli soittaa koutsille ja kertoa, että nyt ollaan kyllä sellaisessa juntturassa, että ei mitään rajaa. Onneksi seuraavat kakasi päivää ovat lepoa treeneistä, vaikka sisältävätkin sitten tosi pitkät työpäivät. No, toivottavasti jalkojen juntturat hellittävät ja jotain hyvää on jäänyt myös jalkojen voiman tuottoon tuleviin koitoksiin.

PS. Olisi niin mukava ollut laittaa kuva uusista Nokian pinkeistä kumppareista, mutta tekniset ongelmat jatkuvat. Pakko oli vain päivittää edes tekstiä tänne bittiavaruuteen :-)

Etelän leiri 17.-19.1.2014

Viime lokakuussa Hannen teräsnaisbileissä yksi vieraista ja Hannen ystävistä oli Päivi, joka myös kirjoittaa blogia ja harrastaa triathlonia. Olen seurannut Päivin kirjoituksia ja ihaillut hänen tietämystään ja osaamistaan uinnissa. Minun uintihistoriahan on sellainen, että olen harrastanut kuntouintia ja käynyt joskus jopa sukelluskurssinkin. Mutta vaparia en ollut koskaan opetellut uimaan. Vuosi sitten syksyllä kävin uimaseuran uimakurssin ja opin uimaan jollakin tavalla vaparia. Sen jälkeen olen vain käynyt uimassa ja aina sieltä täältä, lähinnä blogeista yrittänyt onkia jotain tietoa uinnin tekniikasta, välineistä ja uintitreeneistä. 

Hannen partyissa Sini-koutsi ja Päivi jutustelivat ja rupesivat suunnittelemaan meille leiriä, jossa yhtenä suurena ja tärkeänä osana olisi Päivin uintiopetus. Tämä leiri saatiin sovittua Wattbike-kisojen yhteyteen viime viikonlopulle piäkaupunkiseudulle.

Minulla meinasi itku päästä, kun pitkään näytti siltä, että en pääse lähtemään koko leirille työkiireiden takia :( Onneksi sitten hokasin, että vaikka muu porukka lähtee perjantaiaamuna autolla kohti etelää, niin voin ihan hyvin tulla junalla perässä. Niinpä perjantaina työpäivän päätyttyä hyppäsin Helsingin junaan ja rupesin neulomaan villasukkaa. Sain sen kärkikavennusta vaille valmiiksi ennen Tikkurilan asemaa, jossa hyppäsin junasta pois. Asemalla oli koko muu porukka Sini-koutsi, Hanne ja Karo minua vastassa. Missasin leiristä ainoastaan perjantain uintiopetuksen.

Asemalta ajettiin suoraan Liikuntamyllyyn, valtavan isoon halliin, josta löytyi vaikka mitä treenipaikkoja eri lajeille. Sieltä löytyi mm. Wattbike-pyöriä tuollaisten kaltereiden takana. Tehtiin Karon ja Hannen kanssa valmistava treeni. Minä pyörittelin kampia 45 min ja nostin kaksi kertaa watit neljäksi minuutiksi VK2 yläalueelle. Sini-koutsi ajeli Nishikillään myllyn radalla oman seuran pyörätreeniä. Treenin jälkeen ajeltiin Karon meille järjestämään yöpaikkaan, iltapalaa nassuun, jutustelua ja nukkumaan. Tyttäret olivat himppa väsyneempiä kuin minä, kun Päivi oli pitänyt heille jo haasteellisen uintitreenin.

Lauantai aloitettiin pitkällä aamulla ja sitten Jumboon lounaalle ennen Wattbike kisoja, josta oma postaus täällä.

Kisan jälkeen siirryttiin taas Liikuntamyllyyn Sini-koutsin pitämiin juoksutreeneihin. Ennen sisälle menoa käytiin tekemässä pieni happihyppely ja kertaamassa Wattbike-kisan vaiheita.

Siinä kun aloiteltiin treeniä, tuli meitä jututtamaan Riikka (kuvassa toinen vasemmalla), joka oli bongannut minut ja Hannen ihan ja vain meidän blogien perusteella. Minut hän oli tunnistanut tuosta Kuopio triathlon buffista. Riikka oli tuumannut kaverilleen, että mitä nuo täällä tekee? Ihanaa, kun tulit juttelemaan :) Se antoi taas kivan fiiliksen siitä, että näitä meidän blogeja tosiaan joku lukee. Riikka oli hallissa myös tekemässä oman seuran treeniä. 

Mitähän tässä oikein pitäisi tehdä?

Sini piti meille juoksuun liittyviä liikkumisharjoitteita. Tuossa vaiheessa porukka vain oli aika väsähtänyttä ja meikäläinen aika ulapalla koko touhusta. Ainoastaan lähtöstartit spurtteihin eri asennoista onnistuivat minulta kuta kuinkin jotenkin. Mutta eiköhän tuokin treeni antane joitakin eväitä tuleviin koitoksiin. Loppujuoksu, jossa pareittain juostiin ja parin spurtteihin piti vastata, alkoi olla jo liian raskasta.

Liikuntamyllystä siirryttiin Tikkurilan Rossoon myöhäiselle, mutta ah niin maistuvalle päivälliselle. Päivi kävi läpi perjantaisissa uintitreeneissä kuvaamaa materiaalia ja kertoili miten porkut, vartalon kierrot, pään asennot, käsien liikkeet pitäisi olla oikeaoppisessa vaparissa. Päivän rasitusten ja hyvän ruuan jälkeen ei unta tarvinnut paljon odotella majapaikassa kenenkään meistä.

Sunnuntaiaamuna heti aamupalan jälkeen suunnistettiin Mäkelänrinteen uimahallille leirin viimeiseen uintisessioon. Päivi oli jo asemissa ja pitikin seuraavan kaksi tuntia meitä ohjaksissaan.

Ihan ekaksi tehtiin alkulämpäksi kuivaharjoittelua. Sitten siirryttiin altaaseen ja pitihän sitä alkuverra käydä vetäisemässä 50 metrin radalla. Sitten siirryttiin omalle 25 metrin radalle ja tehtiin Päivin oma uintitreeni, joka keskittyi potkuihin unohtamatta vartalon kiertoa ym. uinnissa hyvin tärkeää tekniikkaa. Eihän se meikäläisellä ollut niin kauhean vauhdikasta eikä näyttävää se uinti, mutta perässä pysyttiin kaikissa tekemisissä. Mahtava, upea, opettavainen, monipuolinen + kaikki muut mahdolliset adjektiivit tuosta uintitreenistä. Olin niin odottanut ja sain paljon, paljon enemmän! Ainoa asia, joka meni ihan nappiin minulla oli ?kellunta, jolla lopeteltiin uintitreeniä rentoutuen ja nauttien. Kellunnassa ruvettiin mahalleen veteen ja annettiin veden nosteen nostaa raajat pinnalle.

Päivillä oli mukana kaikenlaisia uintileluja, joita saatiin myös kokeilla. Lopuksi vielä vähän hassuteltiin altaassa :)
Uinnin jälkeen siirryttiin kahvioon ja käytiin taas tallenteiden avulla läpi kunkin uintitekniikkaa. Päivi opasti ja neuvoi hienosti, että missä mättää. Saatiin myös tosi hyviä neuvoja, joilla kunkin kannattaa omia heikkoja kohtia ruveta harjoittamaan.

Päivi pääsi ilman muuta meidän villasukkateamiin, kun luovutin tälle ihanalle uintiopettajalle ja villasukkaihmiselle uudet villasukat :)

 Päivä jatkui vielä iloisella kotimatkalla, kun muisteltiin tämän viikonlopun tapahtumia ja kirjattiin yhdessä ylös uintitreenin sisältöä ja mietittiin yhteisiä uintitreenejä. Tästä viikonlopusta riittää virtaa vielä pitkäksi aikaa eteenpäin...Kiitos kaikille, olette ihania <3

Pähkäilyjen päivitystä, part 2

Maaliskuun loppupuolella kirjoitin postauksen Pähkäilyjä, jossa availin urheilullisia suunnitelmia vuodelle 2013.  Kesäkuun puolivälissä kirjoitin Pähkäilyjen päivitystä, jossa kirjasin jo tapahtuneiden kisojen ja tapahtumien kulkua ja sitten päivitin loppuvuoden suunnitelmat auki. Tässä postauksessa (kirjoitettu 5.1.2014) päivitän (sinisellä tekstillä) tekstiä loppuvuoden tapahtumista.

1. Kolin maisemahiihto oli ja mäni. Postaus täällä. Tämän talven osallistuminen tuohon tapahtumaan oli sellainen raapaisu. Ensi vuonna pitää suunnitella osallistumista ja reittiä tarkemmin ja lähteä jo aamulla liikenteeseen.

2. Triathlonleiri Pajulahdessa 29.-31.3.2013. Leiriohjelma tuli sähköpostiin perjantaina ja tänään kävin tulostamassa sen työpaikalla (lomalla nääs :) Oli muuten mahtava kokemus. Tunnelmia leiristä voi lukea täältä.

3. HCR 4.5.2013 Osallistumismaksu maksettu, hotelli varattu. Kävin vuosi sitten taapertamassa HCR:n läpi. Tykkäsin tapahtumasta ja haluan kokea sen uudelleen, toivottavasti hieman paremmin juosten :) HCR tuli juostua tänäkin vuonna ja tykkäsin taas, vaikka HCR-jälkipyykki onkin ollut tapetilla. Juoksurapsa täällä.

4. Cooperin testi 22.5.2013 Viime syksynä uskaltauduin testiin ja toukokuussa pitää käydä uudelleen. Yritin houkutella junioria mukaan. Saas näkee uskaltaako?!?! Oli jotain muuta tärkeämpää menoa. Juniori oli hyvin pahoillaan ettei päässyt haastamaan mammaa Cooperissa.

5. Pyhäselän ympäriajo kesäkuussa?!??! 114 km.  Joensuun Pyöräilijät järjestävät joka vuosi kyseisen pyöräilyn, jossa ajetaan muuten ihan sen saman järven ympäri, jonka jäällä olen hiihdellyt viime aikoina. Tulipahan ajettua ja saatua kokemusta pitkästä lenkistä himppa huonommassa kelissä. Rapsaa pyöräilystä  voi lukea täältä.

6. Triathlon sprinttimatka Rajamäki 8.6.2013  Kiinnostaisi mahottomasti! En uskaltanut, kun avovesiuintikokemusta oli tuossa vaiheessa niin vähän!

Kuva (c) Timo Kananoja

6 a. Voimarinteen sprintti 6.7.2013 Ilmoittauduttu on! Voimarinteeltä majoitus varattu kahdeksi yöksi. Jänskättää aika paljon!!! Kisarapsa täällä. Kisa tuli kisattua ja ensimmäinen kosketus triathlonkisailuun saatua. Uinti meni tosi hyvin, pyöräkin kuta kuinkin hyvin, mutta juoksu meni plörinäksi. En vaan viitsinyt juosta. Tuossa vaiheessa en uskaltanut panna itseäni täysillä likoon juoksuosuudella. Niinpä juoksuosuuden hölläilyllä hävisin oman ikäsarjani ykköspaikan.

7. Joroisten pika triathlon 19.7.2013 Kiinnostaisi myös! Päivystys sotki tämän suunnitelman!

 

8. SM triathlon perusmatka Kuopio 10.8.2013 Ilmoittauduttu ja hotelli varattu! Maksoin kuitenkin myös peruutusturvamaksun. Kauden pääkisa ehdottomasti. Kisarapsaa täällä, täällä ja täällä. Kuopion kisa oli kesän ehdottomasti upein tapahtuma. Olin omassa ikäluokassa kisan kolmas ja sain myös SM-hopeaa, koska kisan voittanut ei kuulunut Triathlonliiton alaiseen seuraan, eikä näin ollen ollut SM-mitalikelpoinen. Kokonaisfiilis kisasta jäi selvästi positiiviseksi vaikka ainahan parantamisen varaa ja spekuloitavaa jää. Tämän kisan jälkeen huomasi taas, että kaikki on vielä mahdollista!

8 a. Kuopion puolimaraton 7.9.2013 Toinen tämän kesän päätapahtuma! En lähtenyt juoksemaan puolikasta Kuopioon, koska viikolla oli pientä köhää ja olotila oli epävarma kisan suhteen. Varmasti ihan oikea päätös, vaikka tauti ei sitten pahemmin iskenytkään!

8 b. Cooperin testi 25.9.2013 Juoksusta vähän tekstiä täällä. Juoksu ei ollut helppo, mutta paransin himppasen edellisvuoden tulosta ja tulos on nyt 2300 m. Keli oli viileä ja sateinen juoksun aikana ja juoksu tuntui tosi raskaalta.

Kuva (c) Jyrki Utriainen

 9. Vaarojen maraton 15 km 5.10.2013  Tuollaista tapahtumaa näillä hoodeilla ei voi ohittaa toistamiseen. Kisarapsaa täällä ja täällä. Toinen tämän vuoden huippu kisailu, josta jäi niin positiiviset fibat, että ajatuksissa olisi ensi vuonna meno koko Vaarojen mara läpi. Juoksu kulki olosuhteisiin nähden hyvin ja paha loppunousukin suhteellisen hyvin. Se jälkifiilis, joka kisasta jäin oli jotain mahtavaa jonka takia kannatti himppa kärsiäkin ja laittaa itsensä likoon juoksun aikana. 

Kirjoitettu 17.6.2013
Päivitin kisaohjelman, jonka ensimmäisen version kirjoitin maaliskuussa tänne. Viime viikolla ollaan käyty valmentajan kanssa keskusteluja / kirjeenvaihtoa ja luotu tälle kesäkaudelle tavoitteita, joiden pohjalta minulle tehdään treeniohjelma. Tähän asti olen mennyt omassa treenailussa vähän niin kuin fiiliksillä. Mutta nyt kun kisat ja tapahtumat kirjataan treeniohjelmaan ja luodaan tavoitteet, niin on jotenkin mukavaa treenata tavoitteellisesti niitä kohti. Treeniviikkojen intensiteetti on ajateltu noiden kisojen pohjalta. Nyt vaan jokaisella treenillä on jokin tarkoitus ja sisältö.

Lopputeksti kirjoitettu 5.1.2014
Uutena juttuna vuodella 2013 tuli syksyllä mahdollisuus osallistua Wattbike-Cuppiin 2014. Sini-koutsi oli osallistumassa moiseen ja innosti samalla minua ja Hannea lähtemään mukaan. Ihan extrana ja vähän niin kuin puskista tuli kalenteriin viime vuodelle kolme kovaa Wattbikekisaa ja siinä sivussa 4 km matkalta SM-hopeaa :)  Tämän kisailun myötä olen saanut älyttömän hyviä pyörätreenejä alle ja mikä mahtavinta tykkään lajista ihan satasella. Cuppi jatkuu kahdella kisalla vielä vuoden 2014 puolella.

10. Wattbike-Cup Lahti 1 km ja 4 km 26.10.2013
11. Wattbike-Cup Tampere 20 km 30.11.2013
12. Wattbike-Cup Kerava SM 4 km 14.12.2013

Oman osionsa tässä tekstissä saa minun oma henkilökohtainen koutsi Sini. Niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin vuoden 2013 yksi parhaimpia päätöksiä oli tehdä Sinin kanssa soppari valmentamisesta. Haluan kiittää häntä siitä mitä hän on saanut aikaan minun urheilullisessa kehityksessä. On niin turvallista ollut suunnata katseet kohti tulevia koitoksia ja kisoja, kun tietää että on tehnyt kaikkensa niiden eteen. Tavoitteellinen kalenterin mukainen treenailu on ollut yksi kulmakivistä, jotta olen päässyt fiilistelmään onnistumisilla sekä treeneissä että kisoissa, aina SM-mitaleille asti. Asiantuntijan tekemä treenikalenteri ja treenien sisältö ovat antaneet uusia ulottuvuuksia ja sisältöä treeneihin. Tietää tekevänsä sitä, mikä on parasta juuri siinä vaiheessa. Kiitos ulottuu myös henkilökohtaiselle tasolle, jolle ollaan päästy vapaa-ajalla, yhteisissä treeneissä ja kisamatkoilla. Niin uskomattoman pyyteetöntä apua kisaan valmistautumisessa, kisasuunnittelussa ja monessa, monessa muussakin asiassa. KIITOS :)


PS. Jos joku ottaa tästä sillisalaattitekstistä selvää, niin kumarrus sinne suuntaan!