lauantai 29. marraskuuta 2014

Meriselityksiä


Blogi on viettänyt hiljaiseloa vajaa kolme kuukautta :( Nyt on aika antaa meriselitykset ja jatkaa kirjoittelua. Elämä ei aina mene suunniteltua latua, vaikka kuinka suunnittelemme, haluamme ja yritämme. Onneksi kukaan ei ole kuollut eikä kenelläkään ole mitään suurempaa hätää. Ongelma on ollut enemmänkin oman pään sisäinen.
Oikeastaan koko kesän, kesäkuusta lähtien kärsin oikean jalan, ensin nivusen ja sitten mös pakaran kipuilusta. Kipuilu vaivasi yleensä rasituksen jälkeen. Kävin ensin hierojalla sitten osteopaatilla, joka hoiti jalkaa osteopaattisella käsittelyllä, akupunktiolla ja täsmähieronnalla. Lisäksi sain häneltä ohjeen vahvistaa syvää pakaralihasta suokävelyllä.


Kävin ahkerasti suolla, mutta pakaran kipuilu jatkui. Kolmen hoitokerran jälkeen, kun kipuilu ei jalasta hävinnyt, menin fysiatrin vastaanotolle. Hän passitti minut magneettikuvaukseen. Kuvauksen tulos oli karua kuultavaa. Minun oikeassa lonkassa on paha rustokuluma, joka on muodostunut luultavasti lentopalloharrastuksen seurauksena. En ainakaan voi määrittää mitään tapaturmaa, kaatumista tms., joka olisi kohdistunut vain tuohon oikeaan lonkkaan. Fysiatri ehdotteli ensiavuksi kukonhelttauutetta, mutta konsultoi kuitenkin ortopedia. Eikä aikaakaan, kun olin tuon ortopedin vastaanotolla ja sain kuulla lopullisen tuomion. Rustovaurion ja rasituksen johdosta lonkkaan tulleiden muiden vaurioiden (kystat, repeämä, tulehdus) seurauksena minun pitää lopettaa kaikki tärähdystä aiheuttava liikunta elikkä juoksu ja hypyt! Jos meinaan kävellä kymmenen vuoden päästä vielä omalla lonkalla, niin ortopedin kehoitusta pitäisi noudattaa. Kaikki muu liikunta on sallittua kivun antamissa rajoissa. Ortopedi olisi heti ollut tekemässä lonkkaan tähystyksessä putsausta ja elvytystä, mutta minun epäröinnin jälkeen päädyttiin vielä ensiapuhoitoon. Lonkkaan laitettiin ultraääniohjatusti 3 mg Duralone lääkettä, jonka hoitavasta vaikutuksesta ei ollut tuolloin varmuutta. Onneksi lääke on ruvennut tehoamaan ja kipuilut ovat vähentyneet tosi paljon. Lääke vaikuttaa 6 - 9 kk ja sen jälkeen on ilmeisesti vuorossa lonkan tähystys.


Tuon jälkeen on joutunut laittamaan ajatuksia uusiksi. Olisi ollut kiva treenata ja kisailla triathlonia vielä jatkossakin, mutta nyt on mentävä lonkan ehdoilla. Onneksi kipuilut on vähentyneet niin että olen pystynyt liikkumaan ihan kivasti. Jalkalenkit ovat vähentyneet ja lajiksi on vaihtunut sauvakävely. Lonkka rasittuu vain tuosta kävelystäkin, joten jalkalenkit ovat aika minimissään. Uinti ja ennen kaikkea pyöräily ovat mukana kuvioissa samoin kuin kuntosalitreenit. Mutta niin kuin jo kirjoitin, oman pään sisällä alan olla sinut tämän asian kanssa ja elamä jatkuu. Katsotaan mitä se tho jatkossa tullessaan. Tuleen ei ole tarkoitus jäädä makaamaan vaan jatkaa elämää täysillä ♥

7 kommenttia:

  1. Voi kehveli! mie oonki jo miettiny että mistä moinen hiljaiselo. Varmasti saat jostain vielä sen kunnon draivin päälle, oon siitä ihan sata varma, oot niin terästä!

    VastaaPoista
  2. Kurja juttu, mutta ihailen asnnettasi. Ja kiva, että uinti, pyöräily ja kuntosalihommat onnsituvat. Yhdellä ystävälläni on keinonivel lonkassa, eikä juokseminen kuulu hänelläkään enää lajivalikoimaan.

    VastaaPoista
  3. Ikävä kuulla :( Ajattelinkin, että jotain on tullut, kun ei naisesta kuulunut mitään niin pitkään aikaan. Asian hyväksyminen on varmasti vaikeinta, mutta kyllä niitä lajeja maailmaan mahtuu :)

    VastaaPoista
  4. Olipas kurjia uutisia. :( Tsemppiä kovasti Anne! Asenne on ainakin onneksi kohdillaan. <3

    VastaaPoista
  5. Voihan! Onneksi on vielä monta lajia mitä voi harrastaa. Pääasia on tietenkin se, että pääset kivuista eroon, muut varmasti järjestyy kyllä. <3

    VastaaPoista
  6. Tosi harmi ja harmittaa sun puolesta. Luopuminen rakkaasta harrastuksesta on ihan kamalaa, siltikin, vaikka maailma on täynnä harrastettavia lajeja. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos ystävät tsempeistä ja "osanotosta". En tykkää yhtään tästä tilanteesta, mutta tilanteelle ei mahda mitään. Suunnitelmia on, mutta mitkä onnistuu jää nähtäväksi. Tosi paljon pitää tsempata itseään, että pääsee tämän yli eikä jää märehtimään murheisiinsa. Elämä jatkuu...

    VastaaPoista