Se on sitten kolmas viikonloppu, kun samoilla huudeilla tallaillaan. Tänään agenda oli hieman vaativampi, kun viime viikonloppuna nimittäin vuorossa oli kauden lopetuskisana Vaarojen 15 km. Ensimmäisenä Kolille tullessa sai nautiskella hiihtohissistä upeita Kolin maisemia. Aamulla ei vielä aurinko pilkistellyt ja karvaisen aamupisulenkin tuntemus oli tuulisesta kelistä.
Sinin treeneissä tapaamani ihanaiset naiset Sirpa ja Hanna sekä Sinin valmennuksessa oleva Jyrki oli myös lähdössä samalle matkalle, joten tuttavia ja juttua riitti odotellessa juoksemaan pääsyä. Kisan ensiavussa oli myös Sari, joten turvallinen juoksu oli siltäkin osin taattu.
Juoksemaan oli tullut myös Reippaasti-blogin Mirjam ja hänenkin kanssaan kerittiin vaihtaa muutama sana. Samoin törmäsin Treenaamisen sietämätön keveys-blogin Iinaan, joka oli tänään huoltojoukoissa. Mukavaa oli nähdä teitä meidän reviireillä :)
Ihanaiset pistivät alkuverraa ihan tanssin tahdissa, jotta pysyivät lämpimänä ennen baanalle pääsyä. Sittenpä lähdettiin juoksemaan, hölkkäämään, ylämäkiä kävelemään ja koutsin käskystä muistin poluilla katsoa jalkoihin. Nimittäin poluilla olisi voinut käydä köpelösti, jos jalka olisi livennyt. Ei ihan samoja polkuja menty kuin kaksi viikkoa sitten, mutta kyllä silloin about matkan vaativuudesta saatiin selkoa. Matka taittui yllättävän hyvin vaikka sykkeet laukkasivat välillä sellaisissa lukemissa, joita ei ole ennen tätä päivää nähtykään minun Polarista. Maksimisuoritus tuli Polarin mukaan ja kyllähän se siltä tuntuikin. Satamasta nousu Hotelli Kolin pihaan oli niin hyytävä kuin osasin odottaakin, mutta ajallisesti paljon pitempi. Jännä tunne kun jalkoja hyydyttää niin paljon, ettei tiedä miten astuisi maahan! Mökelsin jotenkin sen viimeisen kiekuran ja tulin hieman eri reittiä viimeiset metrit ennen kuin pääsin matolle, joka mittasi aikani maalissa. Loppuaika oli 1 h 38 min 43 s (sijoitus N 28.), joka yllätti tyystin minut. Odotin lähempänä kahta tuntia olevaa aikaa. Mutta olen erittäin tyytyväinen tähän kauden päätöskisaan ja tulokseen.
Juoksun jälkeen yritin bongailla vielä tuttuja ennen kuin läksin ajelemaan kohti Future Freetimeä, joka sattui sopivasti kotimatkan varteen. Hiihtohississä alaspäin tullessa olikin jo maisemat hieman aurinkoisemman kuin mennessä. Samoin itse olin ihan pähkinöinä :) Futurella sai hyvää ja ravitsevaa ruokaa, saunaa, uintia ja lämmintä paljua. Uinti - palju sessiossa kaipailin Trisome-blogin Hannea kaveriksi, mutta hän oli vielä Vaarojen 43 kilometrin taipaleella. Kumarrus Hannelle siitä suorituksesta!
Tästä on hyvä jatkaa offille ja ensi perjantaina olevia Hannen bailuja. Silloin juhlistetaan kaikkia Hannen tämän kesäisiä saavutuksia ja ennen kaikkea hänen Ironman suoritustaan.
Hienosti oot juossu! Mie siut bongasin, mutten kerenny moikata kun jo olit kadonnut näköpiiristä :D Parkkeerasit nääs auton miun autoin viereen XP
VastaaPoistaKiitos, yllätyin tuosta ajasta itsekin :) Minä pinkaisin siitä ala-asemalta kohti hissiä juosten, enkä katsellut ympärilleni. Sitä kun ei ole nähty livenä, niin pitäisi sattua ihan kohdilleen, että tunnistaisi. Mutta hieno veto sinullakin taas kerran Vaaroilla, Onnea
PoistaIhanaa Anne, huikee juoksu! Vielä kerran isot onnet tätäkin kautta <3
VastaaPoistaOn se kauhee rykäsy ollu, se viimonen mäki, uhhhh!!! Onnee onnee! <3
Kiitos Hansu the tsemppari :) Olihan se aikamoista menoa näin jälkikäteen mietittynä. Jaloissa su aamuna aikamoiset lihaskivut.
PoistaOnnittelut, sää oot mennyt tosi lujaa, on kyllä mahtavaa. =)
VastaaPoistaSiis tä oliko kaikkien pakko mennä tolla hiihtohissillä? Entä jos ei olis astunut hissiin? En varmana olis itte nimittäin siihen taivaalla vaappuvaan härveliin mennyt, hui kamala.
Kiitos :) Jaana sinä olit mielessä monta kertaa kun kuljin hississä ylös ja alas. Yksin kun ajelin Kolille, niin sinne P-paikoille, jonne jätettiin auto kun oltiin viikko sitten Kolilla, ei yksinkertaisesti sopinut autoja! Mutta kuski olisi voinut viedä kyyditettävän ylös ja sitten viedä auton sinne alas. Ohjeissa oli tietyt P-paikat tiettyjen matkojen autoille varattu. Kävellenhän olisi sieltä päässyt kiertäen ylös, mutta olisi ollut aika hapoilla jo ennen kisaa. Juoksu meni yllättävän hyvin, vaikka pahimmat mäet oli pakko kävellä. Niissä mäissä ei juoksuvauhti ole päätä huimaava, joten luulen että itse tulin nopeammin kävellen kuin tassutellen.
VastaaPoistaIhana Anne, onnea hurjasti!!!! Oot sinä kyllä ihme nainen <3 Niin huikeeta kuulla, että vaarojen mara meni putkeen ja huikee päätös siulla tälle kaudelle, ONNEA!!!
VastaaPoistaEi myö perjantaina kyllä juhlita todellakaan pelkästään miuta vaan kaikkia tämän vuoden onnistujia ja kannustajia! =D Miusta on tosi ihanaa, että tämmösen huikeen vuoden päätteeki voitas vähän irrotella ja ottaa rennosti ennen kun uusi harjottelukausi alkaa-nollata tilanne ni jaksaa taas painaa ;D
Kiitos Hanne :) Kiva oli päättää tämä kausi positiivisiin fiilikseen Vaaroilla. Olen niin onnellinen tästä kesästä ja kaikista kivoista jutuista, ystävistä, kisoista, tapahtumista...teistä kaikista. Niin ja odotan ihan täpöllä ensi perjantaita :)
VastaaPoistaNäin se maailma on pieni. Siellä me samalla reitillä juostiin. Ensi vuonna sitten 43 km, eikö?
VastaaPoistaJoo, jos olen tässä kunnossa ja samassa "järessä".
VastaaPoista