Mysteerio

 

Kaksi viikkoa sitten, kun tulin viimeiseltä Lykyn pitkältä tritreeniltä kotiin, läksin kodinhoitohuoneesta käsissäni muovikassi, juomapullo, sykemittari ja sykesensori ensin kohti keittiötä. Keittiössä jätin juomapullon kuvassa näkyvälle tiskipöydälle ja siinä samassa putosi kädestäni sykesensori ja kolahti niin kuin olisi osunut astianpesukoneeseen. Laitoin muovipussin pois kädestäni ja vein sykemittarin makkariin ja palasin keittiöön etsimään sykesensoria.

Tuollainen mötikkä ei luulisi häviävän kuin pieru Saharaan, mutta niin näytti nyt käyvän. Käänsin astianpesukoneen sisällön ylös alaisin, katsoin sihdit ja koko sisuksen. Tsekkasin keittiön, eteisen ja juniorin huoneen lattian milli milliltä ja myöskin sähköhellan ja jääkaappi-pakastimen aluset. Sensori oli tipotiessään!

Käsin juniorin tsekata vielä kaikki paikat nuoremmilla silmillään. Muutaman päivän päästä käänsin vielä toiseen kertaan astianpesukoneen ylösalaisin ennen kuin laitoin sen päälle. Sensoria ei vain löytynyt. 

Tämän mysteerion takia minulla ei ollut sykevyötä Kuopion kisassa. Arvoin yli viikon uuden sykemittarin ostoa. Tällä viikolla tilasin uuden sensorin sykevyöhön, kun uusi haluamani sykemittari olisi kustantanut himppa liikaa tällä hetkellä. Minulla on nimittäin tärkeämpääkin hankittavaa.

Olen ihan sata varma, että sensori pompsahtaa vielä nokkani eteen jonain päivänä. Eihän se ole voinut saada jalkoja alleen, eihän?

Sykkeistä

Minulla on ollut Polarin sykemittari jatkuvassa käytössä reilun vuoden. Olen käyttänyt sitä tosi ahkerasti, mutta olen ollut ihan onneton sykkeiden, vauhtien yms. seurailija treenin aikana. Kyllä minä tsekkaan treenin jälkeen tiedot mittarista, mutta tavoitteellinen treenailu ei ole oikein iskettänyt. Totta kai jonkinlaista kehitystä tulee, kun toistoja tekee vain tarpeeksi, mutta hyvin usein minun treenit toistavat itseään vauhtien ja sykkeiden osalta.

Pääsiäisen tri-leirin luennoilla meille annettiin ohjeena, että treenit pitäisi sisältää 75 % PK-treenejä, 20 % VK-treenejä ja 5 % kovia treenejä. Heitettiin vielä suosituksena että suhteet pitäisi olla 85 / 20 / 5. Eli PK- treenien osuus on yllättävän iso!

Minulla on juoksulenkkien suhteen ollut ongelmana, että ne meinaavat mennä aina VK-treeniksi. Ehkäpä siinä on yksi syy, mitä varteen vauhtini ei ole parantunut. Samoin usein juostessa ihan jo treenin alussa tuntuu, ettei saa happea ja pää kestä, vaikka jalat ja muu kroppa jaksaisi. Viime sunnuntain juoksutreenin tavoitteeksi otin, etten anna sykkeiden nousta yli PK-rajan, joka minulle määritettiin pyöräergossa 133. Lenkin toteutin niin, että jos syke nousi yli tuon rajan, niin pistin kävelyksi. Lenkin loppupuolella jo omasta olotilasta tiesi, milloin syke nousee VK:n puolelle. Samoin keskiviikon about 10 km lenkistä juoksin tietoisesti ensimmäiset viisi kilometriä PK-sykkeillä ja loput lenkistä annoin sitten mennä VK:n puolelle. Jaksoin juosta paljon paremmin myös loppulenkin kun en antanut sykkeiden nousta lenkin alkupuolella. Eihän se ollutkaan ylitsepääsemätöntä seurata niitä sykkeitä. 

Pyöräilyn suhteen minulla on ollut toisenlainen ongelma. En ole saanut sykkeitä nousemaan pyöräilyllä VK:n puolelle. Sunnuntaina kävin sitten testimässä Joensuun Pyöräilijöiden tempolenkuran. Lenkuran ajaksi sain sykkeet nousemaan VK:n puolelle, joten onnistuuhan se. Pitää vain ajaa tarpeeksi kovaa!

Pyöräergo-kuntotestauksen lomakkeessa lukee, että reippaampien osioiden aikana syketaso voi olla jopa 90 % maksimisykkeestä eli 142 - 159. Tämä on toteutunut ohjatuissa HC- ja porrastreeneissä. Kyllä siinä vain on vinha perä, että käskytettynä ja kellotettuna saa itsestään paljon enemmän irti, kuin yksin treenaillessa. Se mukavuusalue on vain mukavaa :)