Omavalmentaja

Tänään on ollut positiivisen jännityksen täyttämä päivä. Olen ihan täpinöissäni. Nimittäin pidettiin ensimmäinen palaveri minun uuden valmentajan kanssa :) Nimi on jo sopparissa ja seuraavat neljä kuukautta minua valmentaa Sini. Sinillä on oma firma Sinistä Suorituskykyä ja lajitietämystä löytyy hurjasti mm. hiihdosta, juoksusta, pyöräilystä, kahvakuulailusta. Sini pitää täällä Joensuussa ulkoilmatreenejä, HC-treenejä, kahvakuulatreenejä ja porrastreenejä. Hikisiä HC- ja porrastreenejä on jo muutama takana ja toivottavasti monta vielä edessä.

Kuva täältä

Olen niin innoissani, kun minun treeniohjelman tekee jatkossa ammattilainen. Juoksussa ja pyöräilyssä saan varmaan ihan huippuvalmennusta. Ihan muutaman ajan päästä pääsen ensin juoksun tasotesteihin ja sitten pyöräilyn. Näitä olen haikaillut jo ajat sitten täällä blogissakin. Tosi hienoo, että pääsen testaamaan itseni molemmissa lajeissa ja saan tietooni todelliset sykealueet. Treeniohjelma tulee monipuolistumaan muutenkin erilaisten oheis- ja lajiharjoitteiden myötä. Odotan niin mielenkiinnolla tulevaa :))

Pyhäselän ympäriajo

Tänään oli vuorossa Kiiturin ensimmäinen tosi testi ja vähän sen omistajankin :) Nimittäin olin ilmonnut itseni Joensuun Pyöräilijöiden Pyhäselän ympäriajoon, joka oli pituudeltaan 120 km. Virallinen ajopäivä olisi pitänyt olla eilen lauantaina, mutta sateen uhkan takia perjantai-iltana oli tehty päätös kisan siirtämisestä varapäivälle elikkä tälle päivälle. Minä valmistauduin ajoon tankkaamalla perjantaina ihan oikeesti. Vedin vielä illalla kello kahdeksan aikaan tuplapalat suklaakakkua. Päivällä olin syönyt runsaan tarjotun lounaan ja illalla saunaillassa vielä ennen tuota suklaakakkua patonkia, salaatteja ja kanaa. 

Lauantaina keli oli aamusta hiukka viileä, mutta lämpeni iltapäivälle eikä ainakaan Joensuussa satanut pisaran pisaraa. Kävin vielä lauantai-iltana Kaunislahdessa treenaamassa avovesiuintia sellaisen 30 minuuttisen. En uskaltanut olla pitempään, vaikka keli ja oma uintifiilis olisivat suoneet pitemmän uintitreenin.

Tänään läksin kotoa Kiiturilla Urheilutalolle, josta pyöräilyn lähtö tapahtui. Rullasin varmuuden vuoksi toiseen pullotelineeseen pyöräilytakin. Urheilutalon pihalla minua ihan hiukka hävetti tuo takki, kun muut olivat varautuneet kahdella juomapullolla. Ensin ajettiin Ylämyllylle etumiesten hoitaessa vauhdinjaosta. Kun käännyttiin Mattisenlahdentielle rupesi porukka hajaantumaan ja etsimään oman vauhtista porukkaa. Yritin käyttää kaikki peesit hyväkseni ja onnistuinkin osan matkaa. Päästiin ensimmäiselle huoltopisteelle, jossa vedin ruikkarin banaanilla, mehua ja täydensin oman juomapullon. Huoltopisteeltä ampaisin yhden naisen peesiin ja ennen kuin tultiin Arvinsalmen lossille vedin jonkin matkaa. Lossia oli odottamassa yksi nainen ja yksi mies ja tämä nainen kertoi olevansa minun kansakoulukaveri yli neljänkymmenen vuoden takaa. Näin ne tiet kohtaavat mitä erilaisimmissa yhteyksissä!

Lossimatkalla vedin napaani osan energiapatukkaa ja hörpin juomaa juomapullosta. Lossin jälkeen oma olo tuntui energiseltä ja ne kaksi naista eivät pysyneet peesissä. Minä ajoin kiinni sen yhden miehen ja jonkin aikaa sain nauttia vastatuuleen ajoa hänen peesissään. Yllättävän äkkiä tuli toinen huoltopiste, jonka minä ohitin. Se mies jäi huoltopisteelle.

Rääkkylän kohdilla, kun matkaa oli jäljellä vielä noin 60 km oli pieni tuuleton hetki ennen kuin rupesi jytisemään. Satoi rakeita ja vettä tosi rankasti, salamoi, ukkonen jyrisi ja tuuli oli jopa myrskyinen. Vedin hyvin tyytyväisenä takin harteilleni ja jatkoin matkaa. Sitten olikin Rasivaaran risteys, josta piti kääntyä kohti Hammaslahtea. Heti risteyksen jälkeen pysähdyin linja-autokatokseen pitämään sadetta ja miettimään mikä olisi viisasta. Kohta paikan ohittavatkin peesinainen ja kansakoulukaveri, joiden vetäjäksi läksin ajamaan. Toisilla naisilla ei ollut kuin lyhyet housut ja lyhythihaiset paidat ja heillä olikin jo tosi kylmä. Sadetta kesti vielä risteyksestä parikymmentä kilometriä, ohi seuraavan huoltopisteen. Peesinainen jäi odottamaan huoltopisteelle kyyditystä kotiin ja minä jatkoin kansakoulukaverin vetämistä eteenpäin. Yllätyin itsekin, miten jaksoin ajaa, eikä sade kangistanut jalkoja. Himppa piti himmailla ja odotella, kun en viitsinyt jättää kansakoulukaveria yksin ajamaan. Onneksi sade loppui ja jossakin vaiheessa aurinkokin alkoi kuivattamaan vaatteita. Ainoastaan pyöräilykengät lotisivat vettä, kun niistä ei vesi pääse valumaan pois. Hammaslahdessa oli vielä yksi huoltopiste, jossa olikin murua jakamassa naapuri. Tuon huoltopisteen jälkeen ajo tuntuikin taas kivalta.

Kotiin kun pääsin, lähtivät kaikki tavarat ja kiiturikin pesuun. Kiiturin vaihteisto kaipaa huoltoa ja etuvaihtaja rupesi tällä lenkillä ruttuilemaan minulle.

Ajoaika oli kokonaisuudessaan 5 h 20 min, johon sisältyi 12 minuutin lossin odotus ja lossimatka sekä kaikki huolto- sekä sateen pitotauot. Pyörällä ajoaika oli himppa vajaa 5 tuntia, jota hieman ennakkoon ajattelinkin. Mitähän aika olisi ollut, jos ilma olisi ollut hieman parempi ja olisin ajanut kokonaan oman ajon. Mutta turha tässä vaiheessa on jossitella, vaan oltava tyytyväinen tähän. Olo on ainakin vielä ihan freesi, vasen polvi ilmoitti olemassa olostaan viimeisellä kymppikilometrillä ja äsken koiran kanssa kävelyllä käydessä myös oikea pakara tuntui hieman jäykältä. Myös niska on himppa kipeä. Huomenna iltapäivällä voidaan sitten luetella kaikki pyöräilystä aiheutuneet vauriot :))

Lykynlammen portaat

Torstaina oltiin jo toistamiseen ohjatuissa porrastreeneissä. Porrastreenit meille koutsaa Sini. 

Alkulämppä tehtiin ensimmäisissä porrastreeneissä erilaisilla askelluksilla ja toisessa treenissä kuntopallolla. Parkkipaikalta portaille pururataa pitkin hölkätessä kroppa lämpiää hyvin.

Ensimmäisellä kerralla mentiin portaissa kylki edellä vetävä jalka työt tehden, ja toisinpäin aina ylös asti, sitten rytmittäen 10 porrasta räväkästi, 10 rauhassa jne. ja sitten vasta viimeisessä nousussa kellottaen satalasissa. Yhteensä nousuja tuli 2 + 3 + 1 = 5

Toisella kerralla tehtiin ensimmäiseksi kylkinousu vaihtaen puolta puolessa välissä. Sitten kaksi nousua, joissa ensimmäisessä räjähtävästi jalan nosto seuraavalle askelmalle ja seuraavassa räjähtävästi jalalla astuminen askelmalle. Sitten tultiinkin alaspäin kaksi kertaa kuvassa näkyvällä tavalla kroppa tiukkana, peffa alhaalla ensin käsillä rytmittäen sitten kädet edessä. Tämä alaspäin tulo tuotti minulle ongelmaa, kun vasen polvi rupesi ilmoittelemaan itsestään, enkä voinut vasemmalla jalalla astuessa mennä niin alas kuin olisin halunnut.

Viimeisessä nousussa kellotettiin taas kaikki 169 porrasta sata lasissa, jonka jälkeen piti hieman tasailla maitohappoja jaloissa, jotta uskalsi kiivetä portaat alas. Sini-koutsi tsemppaa nousun raskainta viimeistä osuutta, kun tuntuu ettei millään enää jaksa!

Mukavaa, hikistä, sykkeitä nostattavaa ulkoilmatreeniä parhaimmillaan. Tykkään tosi paljon :)

Avovesiuintia

 

Sunnuntaina sain vihdoin ja viimein korkattua uuden Sailfish-märkkärini tässä kotini lähellä sijaitsevalla Koivuniemen uimarannalla. Suihkasin Sailfish-kassin kanssa rannalle. Babyoilin (Kauramoottorin blogista luin ;) avustamana märkkäri päälle ja tutustumaan sen ominaisuuksiin avovedessä. Viikolla olin jo kahtena iltana käynyt nopean uinnin tekemässä samaisella rannalla. Vesi oli vielä tuolloin kylmää, mutta sunnuntaina ei tarvinnut enää arpoa veteen menoa. Vesi oli lämmennyt jopa helteisten päivien aikana ihan uimakelpoiseksi. Pulikoin vedessä ja testailin vaparin uintia sellaiset 20 minuuttia.

Eilen Trisome-blogin Hanne pyysi  avovesiuinnille Lehmon Kaunislahteen. Hannen kirjoituksen uinnista voit lukea täältä.  Polkasin Cresentillä ensin Hannen luo Lehmoon ja siitä sitten Hannen kyydissä rantsuun. Höytiäisellä oli aika iso aallokko, mutta urheasti lähdettiin kokeilemaan avovesiuintia. Vesi oli täynnä siitepölyä, mutta muuten ranta on täydellinen avovesiuintiin. 

Eihän sitä ihan pärjännyt tuolle duracellille (=Hannelle), mutta kivat 45 minuuttia viihdyttiin vedessä ja minäkin sain ensikosketuksen avovesiuintiin. Minua ei kauheasti haitannut tuo aallokko, mutta avovesiuinnin tekniikkaa ja -kuntoa pitää vain tahkota. Minulta unohtui useasti se tärkeä suunnistaminen.

Jossakin vaiheessa rupesi vasemman jalan pohje kramppaamaan ja märkkärin kaulus hankaamaan. Mutta muuten kokemus avoveteen oli tosi positiivinen. Tuolla Kaunislahdessa pitää ruveta kuluttamaan aikaa ihan enemmänkin.

Tosi mukavaa oli tehdä yhteistreeni. Kaverin kanssa on myös jotenkin turvallisempi ja mukavampi uida.

Sykkeistä part 2

Heti seuraavana iltana tuon ensimmäisen sykepostauksen kirjoituksen jälkeen luin Juoksija-lehteä 4/2013. Lehdessä oli artikkeli "Juoksija pyörän selässä". Tuossa kirjoituksessa on pohdittu juoksun ja pyöräilyn syke-eroja. Tekstissä sanotaan, että ihmisillä on yleensä 10 pykälän ero sekä maksimi- että vauhtialueiden kesken juoksusta pyöräilyyn. Nuo minun testit tehtiin pyöräergometrillä. Testissä määritellyt sykerajat pätevät siis pyöräilyyn. Juoksussa olisi rajat noin 10 pykälää isommat. Silloin minun perus- ja vauhtikestävyyden raja juoksussa olisi noin 143?

Samaa asiaa oli Kunnonkohottajan sporttiblogin Kirsi kommentoinutkommenttilootaan. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista.

Mukavaa olisi päästä molempien lajien testiin, jossa mitataan myös maitohapot ja hengityskaasut. Saisi tarkat sykerajat.

Mutta minä elän jännittäviä aikoja. Minulla on menossa "neuvottelut" omasta PT:stä / valmentajasta ainakin kolmeksi kuukaudeksi. Olen niin innoissani, etten meinaa housuissani pysyä :)) Saan varmaan tulevaisuudessa tähänkin asiaan valaisevaa tietoa.

Kuopiossa

Eilen treenivapaana päivänä ajelin jo aamusta Kuopioon ja ensimmäisenä etappina oli Matkuksen kauppakeskus ja siellä ykköspaikkana Stadium. Stadiumista lähti aika paljon juoksuvermettä mukaan kuten pitkät juoksutrikoot ja saman sarjan takki, kaksi juoksupaitaa (lyhyt- ja pitkähihainen), juoksusukkia sekä vapaa-aikaan ohuet polvipituiset colleget. Ajellessa mietin, etten välttämättä käy koko IKEASSA, jossa en ole tätä ennen koskaan käynyt. Mutta aikatauluun jäi sopiva väli ja käveleksin IKEAN nuolin opastettua reittiä. Törmäsin eteisen / vaatehuoneen esittelyosastolla tosi mukavaan kenkätelineeseen, joka rupesi kutkuttamaan. Täytyy vain tsekata esitteestä telineen mitat ja mitata kävisikö sellainen meidän tuulikaappiin.

Päivän päätarkoitus oli juhlistaa juniorin serkun ylioppilaaksi pääsyä. Juhlissa keskityin oikein huolella juhlapöydän herkkuihin ja seurusteluun vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Mukavaa oli taas pitkästä aikaa hoitaa sosiaalista kanassakäymistä.

Torkkupeitto V

Torstaina valmistui viides torkkupeitto Novitan Polkasta virkattuna kuvien mukaisessa väriasussa. Tämä torkkupeitto matkasi eilen lahjapaperiin käärittynä tuoreelle ylioppilaalle Kuopioon. Tämä peitto lämmittää tulevaisuudessa juniorin serkkutyttöä. Tämäkin peitto valmistui samalla sapluunalla kuin aikaisemmat peitot. Yhdistämislankana käytin tällä kertaa yksiväristä oranssia Novitaa.