Kun valmistauduin Voimarinteen triathlooniin, tajusin muutama viikko ennen kisaa, ettei minulla ole triasua. Se on kyllä yksi tärkeistä asioista kisatessa. Olishan ollut mahdollista vaihtaa aina jokaiseen lajiin ominainen asu vaihdoissa, niin kuin joku näytti tekevän. Mutta kyllä se on paljon helpompaa kun on asusteet kisan mukaan. Tilasin sitten netistä Haijaa.fi firmasta Newline kaksiosaisen triasun koossa S. Minä kun luulin olevani niin pieni. Mutta en tajunnut, että minun reidet ja hartiat eivät mahtuneetkaan tuohon asuun. Tai oikeastaan yläosa kinnasi hartioista niin paljon etten voi sitä käyttää. Housut ovat muuten sopivat, mutta puntin alareuna kiristää hivenen minun reisiä. Nuo pöksyt olivat minulla päällä Voimarinteen kisassa, kun en kerennyt vaihtaa tuota asua kokoon M ennen kisoja. Yläosassa oli uinnin aikana toppi ja sitten ekassa vaihdossa minulla oli vaihtoehtoina vaihtopaikalla hihaton toppi, lyhyt- ja pitkähihainen urheilupaita. Vedin sitten pyöräilyyn päälle sen lyhythihaisen ja ihan hyvä, koska keli oli sateinen ja pilvinen.
Voimarinteen expossa oli Endurance Sportsin osasto, jota kävin päivien aika useasti tsiikailemassa. Kisan jälkeen sitten antauduin myyjän kanssa jutusteluun ja hän kaiveli peräkärrystä tuollaisen kolmiosaisen M-koon triasun. Kävin sitä sovittamassa omassa residenssissäni ja pukuhan istui minun päälle kuin hansikas. Myyjäsetä vielä evästi minua sanomalla, että siinä on sinulle loppuelämäksi triasua! Puku oli tosiaan aika kallis, mutta antoihan myyjäsetä minulle vähän alennusta kun ostin vielä heidän kompressiosäärystimetkin. Myyjäsetä ei ruvennut minulle myymään pinkkejä säärystimiä vaan sanoi topakasti, että valkoiset tai mustat hän myy. Niinpä valkkasin valkoiset säärystimet, kun minulla on jo yhdet mustat, tosin toisen firman. Jatkossa ei trikisat ole ainakaan kiinni vermeistä. Ne ovat nyt tikissään! Niin ja onhan minulla Endurace Sportista ostettu Sailfishin märkkärikin, niin että jatkossa mennään triathloonit sitten tuon firman mannekiinina menemään :)))))
Toinen rahanreikä muodostui tiistaina, kun tulin kotiin ja kaivelin Nishki-maantiekiiturin Volvon takakontista pihalle. En muistanut varmistaa mittareiden asentoa, voi minua!!!! Voimarinteellä vein kiiturin ihan residenssiin sisälle ja tarkistin kaikki jutskat siellä. Tiistaina minulla oli vielä illalla vuorossa maantiepyöräily ja jätin kiiturin ulos valmiiksi. Läksin siitä sitten ajamaan ja tuo nopeusmittausjutska olikin vääntynyt pinnojen väliin. Kuului vain rits ja räts ja keräilin osat maasta. Sitten ei tiistain lenkillä, eikä keskiviikon tempossa tsekattu mittarista muuta kuin kadenssia. Nyt täytyy yrittää saada varaosana tuo härpäke, mutta saattaa sille muodostua hintaa hivenen. Ainakin epäilen niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti