Ystävänpäivä ja kuulumisia

Viime viikkoina olen
- sairastanut seminopean flunssan ja totta kai ilman kuumetta
- flunssailu on vaivannut ihmisiä työpaikalla ihan urakalla
- kärsinyt pienoisesta, jatkuvasta työstressistä
- treenaillutkin mm. käynyt pertsan hiihtokoulussa, uinut, juossut, Wattbikeillyt, puntannut
- tehnyt pienen rentoilureissun Lahteen
- miettinyt maailman menoa, sen ihmeellisyyksiä ihan urakalla
- neulonut vapaa-aikana ihan urakalla

Kokenut pieniä yllätyksiäkin. Vähän niin kuin puskista juniori ilmoitti mammalle olevansa tänä vuonna Wanhan daamin kavaljeerina Wanhojen tansseissa. Eilen ystävänpäivänä sain ilon olla Joensuun Areenassa katsomassa, kun juniori tanssitti daamiaan. Satuttiin pikkusiskon kanssa ihan aitiopaikalle katsomaan näitä tanssiaisia. Olipas ihana kokemus <3

Vaaroista...vieläkin

Nyt kun on tullut fiilisteltyä muutama vuorokausi Vaarojen taikaa, niin mieli teki vielä kerran kirjoittaa aiheesta. Kuvissa Vaarojen 15 km reitti ja profiili, jotka löytyivät täältä. Profiilista näkyy tämä Vaarojen minimaratoninkin vaativuus.

Tänään bongailin muita blogitekstejä Vaarojen 15 km:n matkasta. Niitä löytyi täältä ja täältä. Lisäksi olen lukenut jo useampaan kertaan Trisome-blogin Hannen tuntemukset ja ajatukset Vaarojen maratonista 2013. Tänään keskusteltiin myös työpaikalla aiheesta hyvin tiiviisti, koska kolme työpaikan äijää kävi rykäsemässä Vaarojen maran, kaksi ihan oikeasti juosten ja yksi retkimeiningillä. Äijien mielipiteet marasta olivat älyttömän positiiviset.

Jo eilen minun fiilikset olivat sellaiset, että ensi vuonna voisi ajatella Vaarojen 43 kilometrin taapertamista. Vaikka 15 kilometriäkään ei ollut ihan helppo keissi, niin ajatus koko Herajärven kierrosta numerolappu rinnassa tuntuu nyt ihan mahdolliselta ajatukselta. Paljon on ajatuksia ensi kesän kisoista / tapahtumista ja ensi kesään on vielä älyttömän pitkä aikakin, mutta hyvähän se on saada positiivisia viboja elämäänsä tulevan miettimisestä :)

Palauttelua vesijuosten

Eilisen flown jälkeen viime yö meni nukkumisen puolesta hieman harakoille. Jalat ja koko kroppa ei asettunut aloilleen ja lyhyiden koiranunien jälkeen kroppa piti hereillä kahdestatoista kolmeen yöllä. Pakko oli nousta ylös sängystä ja tehdä jotain muuta. Aamulla reisissä ja pohkeissa tuntui eilinen rykäisy lihaskipuiluna.

Jo eilen suunnittelin tälle päivälle palauttavaa treeniä uimahallissa. Uimahallille lähtiessä otin mukaan vain uikkarin etten missään nimessä eksyisi uimaan vaan ainoastaan vesijuoksemaan.

Niinpä siellä vesijuoksijoiden karsinassa vietin aamupäivästä 45 minuuttia ihan vain vesijuosten. Tosin menin myös altaan matalan pään juosten eri variaatioilla mm. polvennostolla. Venyttelin myös yläkroppaa samalla kun juoksin matalassa päässä allasta.

Kyllähän se vesijuoksu on aika puuduttavaa touhua, mutta minä käytin sen ajan miettien menneitä ja tulevaa ja aiheena mikäpä muu kuin treenailu ja tulevat koitokset. Kaikkea mukavaa jo tiedossa, vaikka ensi kauden suunnittelua ei ole kunnolla edes aloitettu.

Nousin

Eilisen masistelun jälkeen pää on ainakin noussut pinnalle :) Pilvissä ei liihotella vieläkään, mutta pikksen positiivisempi on mieliala. Eikä varmaan suurimpana syynä ole erittäin hyvin nukuttu yö. Viime viikko oli jotenkin väsyttävä ja raskas fyysisesti. Työviikkoina ei voi kauheasti lisätä yöunen määrää kuin illasta ja jos yöt menee huonosti nukkuessa, niin aivan varmasti se vaikuttaa jo muuhunkin olotilaan. Samoin mietin sitä, että olinko tankannut polttoainetta = ruokaa tarpeeksi kovaan, rasittavaan lauantain treeniin vai meninkö vajaalla eväsrepulla tekemään kovan treenin.

Tänä aamuna olen erikoisesti miettinyt kuntoilijan psyykkistä hyvin vointia. Vaikka fyysisesti olen ehkä parhaassa iskussa kuin ikinä, niin minkä lainen on oma psyykkinen hyvin vointi? Kerkiääkö psyyke mukana tässä kaiken laisessa kuntoiluvouhotuksessa? Pitäisikö sen eteen tehdä jotain? Heräsin tähän aiheeseen viikolla minulle tärkeän ihmisen kommentista, jossa hän kyseenalaisti tämän minun tämän hetkisen treenien / kisojen määrän! Hän ei ole varmaan ainut, joka katsoo kieroon tätä meikäläisen touhuilua. Olen onneksi sellaisessa elämäntilanteessa, että minun ei tarvitse kauheasti selitellä eikä kysellä keneltäkään tätä "kuntoilua". Juniori on ainoastaan huolissaan minun fyysisestä jaksamisesta. Mutta olisihan se mukava kertoilla omista touhuiluistaan muuallakin kuin täällä blogissa :)

Niin kuin muukin elämä, niin tämäkin kuntoiluelämä on yhtä vuoristorataa. Joskus kulkee ja joskus ei kulje. Osaanko ottaa epäonnistumiset, vaikeudet, pettymykset ja jaksamattomuuden oikealla tavalla vai saavatko ne elämää suuremman merkityksen? Koska eihän tässä ole ainakaan minun kohdalla muusta kysymys kuin harrastuksesta. Elämä ei kaadu vaikka keskeyttäisin treenin tai kisan. Elämä ei kaadu vaikka aikaa menisi vähän enemmän kuin toisilla. Elämä ei kaadu, vaikka olisin maalissa viimeisenä! 

Olen miettinyt myös positiivista asennetta omaa tekemistä kohtaan. Pystynkö olemaan tyytyväinen johonkin saavutukseen vai pitääkö aina parantaa entistä saavutusta? Hyviä päämääriä ja tavoitteita pitää olla kaikilla elämän osa-alueilla, mutta liiallisuuksiin viedyt tavoitteet voivat rassata myös matkaa tavoitteisiin.

Kiitos Vomya ja Hansu tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen. Vertaistuki ja esimerkin voima on tosi tärkeää!

Olisi kiva lukea miten hoidatte psyykkisen puolen mukana pysymisen kovissa fyysisissä treeneissä / kisoissa ja tässä harrastuksessa yleensä?

Pähkäilyjen päivitys

1. Kolin maisemahiihto oli ja mäni. Postaus täällä. Tämän talven osallistuminen tuohon tapahtumaan oli sellainen raapaisu. Ensi vuonna pitää suunnitella osallistumista ja reittiä tarkemmin ja lähteä jo aamulla liikenteeseen.

2. Triathlonleiri Pajulahdessa 29.-31.3.2013. Leiriohjelma tuli sähköpostiin perjantaina ja tänään kävin tulostamassa sen työpaikalla (lomalla nääs :) Oli muuten mahtava kokemus. Tunnelmia leiristä voi lukea täältä.

3. HCR 4.5.2013 Osallistumismaksu maksettu, hotelli varattu. Kävin vuosi sitten taapertamassa HCR:n läpi. Tykkäsin tapahtumasta ja haluan kokea sen uudelleen, toivottavasti hieman paremmin juosten :) HCR tuli juostua tänäkin vuonna ja tykkäsin taas, vaikka HCR-jälkipyykki onkin ollut tapetilla. Juoksurapsa täällä.

4. Cooperin testi 22.5.2013 Viime syksynä uskaltauduin testiin ja toukokuussa pitää käydä uudelleen. Yritin houkutella junioria mukaan. Saas näkee uskaltaako?!?! Oli jotain muuta tärkeämpää menoa. Juniori oli hyvin pahoillaan ettei päässyt haastamaan mammaa Cooperissa.

5. Pyhäselän ympäriajo kesäkuussa?!??! 114 km.  Joensuun Pyöräilijät järjestävät joka vuosi kyseisen pyöräilyn, jossa ajetaan muuten ihan sen saman järven ympäri, jonka jäällä olen hiihdellyt viime aikoina. Tulipahan ajettua ja saatua kokemusta pitkästä lenkistä himppa huonommassa kelissä. Rapsaa pyöräilystä  voi lukea täältä.

6. Triathlon sprinttimatka Rajamäki 8.6.2013  Kiinnostaisi mahottomasti! En uskaltanut, kun avovesiuintikokemusta oli tuossa vaiheessa niin vähän! 

6 a. Voimarinteen sprintti 6.7.2013 Ilmoittauduttu on! Voimarinteeltä majoitus varattu kahdeksi yöksi. Jänskättää aika paljon!!!

7. Joroisten pika triathlon 19.7.2013 Kiinnostaisi myös! Päivystys sotki tämän suunnitelman!
8. SM triathlon perusmatka Kuopio 10.8.2013 Ilmoittauduttu ja hotelli varattu! Maksoin kuitenkin myös peruutusturvamaksun. Kauden pääkisa ehdottomasti.

8 a. Kuopion puolimaraton 7.9.2013 Toinen tämän kesän päätapahtuma!

9. Vaarojen maraton 15 km 5.10.2013  Tuollaista tapahtumaa näillä hoodeilla ei voi ohittaa toistamiseen

Päivitin kisaohjelman, jonka ensimmäisen version kirjoitin maaliskuussa tänne. Viime viikolla ollaan käyty valmentajan kanssa keskusteluja / kirjeenvaihtoa ja luotu tälle kesäkaudelle tavoitteita, joiden pohjalta minulle tehdään treeniohjelma. Tähän asti olen mennyt omassa treenailussa vähän niin kuin fiiliksillä. Mutta nyt kun kisat ja tapahtumat kirjataan treeniohjelmaan ja luodaan tavoitteet, niin on jotenkin mukavaa treenata tavoitteellisesti niitä kohti. Treeniviikkojen intensiteetti on ajateltu noiden kisojen pohjalta. Nyt vaan jokaisella treenillä on jokin tarkoitus ja sisältö.

Pähkäilyjä

Tämä postaus on ollut tuloillaan jo hoi kotvasen, mutta joku siinä on vaan jumittanut kun ei voi kirjata auki suunnitelmiaan.  Nämä ovat ihan minun ikiomia pähkäilyjä tämän vuoden tavoitteista eli mihin kisoihin ja tapahtumiin osallistun tai mieli tekisi osallistua.

1. Kolin maisemahiihto oli ja mäni. Postaus täällä. Tämän talven osallistuminen tuohon tapahtumaan oli sellainen raapaisu. Ensi vuonna pitää suunnitella osallistumista ja reittiä tarkemmin ja lähteä jo aamulla liikenteeseen.

2. Triathlonleiri Pajulahdessa 29.-31.3.2013. Leiriohjelma tuli sähköpostiin perjantaina ja tänään kävin tulostamassa sen työpaikalla (lomalla nääs :)  

3. HCR 4.5.2013 Osallistumismaksu maksettu, hotelli varattu. Kävin vuosi sitten taapertamassa HCR:n läpi. Tykkäsin tapahtumasta ja haluan kokea sen uudelleen, toivottavasti hieman paremmin juosten :)

4. Cooperin testi 22.5.2013 Viime syksynä uskaltauduin testiin ja toukokuussa pitää käydä uudelleen. Yritin houkutella junioria mukaan. Saas näkee uskaltaako?!?!

5. Pyhäselän ympäriajo kesäkuussa?!??! 114 km.  Joensuun Pyöräilijät järjestävät joka vuosi kyseisen pyöräilyn, jossa ajetaan muuten ihan sen saman järven ympäri, jonka jäällä olen hiihdellyt viime aikoina.
6. Triathlon sprinttimatka Rajamäki 8.6.2013  Kiinnostaisi mahottomasti!
7. Joroisten pika triathlon 19.7.2013 Kiinnostaisi myös!
8. SM triathlon perusmatka Kuopio 10.8.2013 Ilmoittauduttu ja hotelli varattu! Maksoin kuitenkin myös peruutusturvamaksun. Kauden pääkisa ehdottomasti

9. Vaarojen maraton 15 km 5.10.2013  Tuollaista tapahtumaa näillä hoodeilla ei voi ohittaa toistamiseen!

Yhteenvetona tuohon luetteloon tosiaan osallistumismaksut olen maksanut HCR:ään ja Kuopion perusmatkalle. Muut osallistumiset vaativat vielä pähkäilyä!

Suljettu maa

Ja ettei tämä blogi menisi ihan pelkästään treenaamisesta kirjoittamiseksi, niin eetteriin pääsee viime yönä luetuksi tullut kirja Suljettu maa. Kirja kertoo millaista on elää maassa, jossa varmattomista sanoista voi joutua vankileirille ja jossa kuka tahansa saattaa olla hallituksen vakooja. Kirja kertoo kuuden Pohjois-Koreasta loikanneen ihmisen elämästä kommunistisessa diktatuurissa. Ravisteleva teos kuvaa tavallisten ihmisten elämää maailmanpolitiikan pelinappuloina. Mitä tapahtuu maailman suljetuimman valtion kulissien takana? Kirjan paljastamat asiat ovat ajankohtaisia Pohjois-Koreassa tälläkin hetkellä. (teksti lainattu kirjan takakannesta)

Tämän kirjan luettua aukesi minunkin silmät miettimään todellisuutta. Miten on mahdollista, ettei Pohjois-Korean tilanteesta kirjoiteta sanomalehdissä? Miten voi olla mahdollista, että jossakin valtiossa elämä on vielä tuolla asteella? Eihän se pitäisi olla edes mahdollista? Eikö kukaan mahda tilanteelle mitään?

Välillä on hyvä lukea tällaisia kirjoja, jotka pistävät ajattelemaan elämän raadollisuutta. Vaikka meillä täällä Suomessa olisi asiat miten hyvin niin maailmassa kaikilla tilanne ei ole sama. Mitä minä voisin tehdä tilanteelle? Ehkä omat aseet tilanteen korjaamiseksi ovat mitättömät, mutta tietoisuus miten asiat voisivat olla antaa paljon kiitollisuuden aihetta. Minä pystyn aika pitkälle päättämään omasta elämästäni, valinnoistani ja tulevaisuudesta. Jossakin muualla ei asiat ole näin!

Niukkaa valoa

Tällaista harmautta on riittänyt tänä talvena ihan omiksi tarpeiksi. Luin muutama ilta sitten Ilmatieteenlaitoksen sivuilta 1.3.2013 julkaistun  kirjoituksen "Talvella auringonpaistetunteja niukasti". Kirjoituksessa on kerrottu, että talvi auringonpaistetta on talven 2012 - 2013 aikana ollut paikka paikoin jopa vähiten 50 vuoteen. Ei siis ihme, että joskus tuntuu että kuljetaan pimeydestä pimeyteen. Muutenhan tämä talvi on pakkasten suhteen ollut ihanteellinen. Pitkiä, kovia pakkasjaksoja ei ole ollut, jotka olisivat vaikuttaneet ulkoiluun. Nyt viime viikkoina on kovat yöpakkaset, tuiskut ja viimat olleet kiusana. Toissailtaisella tiukalla sauvakävelylenkillä tuli kylmä viiman takia, joka puhalsi märät vaatteet kylmän hyytäviksi. Samoin viima kävi kasvoihin, vaikka nyt talvella olen liikkuessa käyttänyt aina jonkinlaista puffia pipon alla. 

Toivottavasti tästä eteenpäin mennään kohti aurinkoista kevättä ja kesää. Lämpö ja valo tekevät hyvää sekä fyysiselle että henkiselle minälle.

Tilinpäätös

Kirjoitin täällä toiveita vuodelle 2012. Tässä tilinpäätös kuluneesta vuodesta. Olen kopsannut toivepostauksen tekstin tähän kirjoitukseen mustalla ja punaisella kirjoitan tilinpäätöksen kuluneesta vuodesta.

Työrintamalla kipuilin koko alkuvuoden etsien paikkaani, identiteettiäni ja syitä kaikkeen tapahtuneeseen. Kesällä annoin työn imun ruveta viemään ja loppuvuodesta kerroin ex-työkaverille, että mottoni on nykyisin "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Aivan turha on pyristellä tässäkään asiassa tutkainta vastaan. Ainoana miinusasiana työkuvioissa on ainainen kiire ja työn määrän henkinen kuormittavuus. Tähän asiaan toivoisin helpotusta ensi vuonna! Mukavana asiana ensi vuonna työrintamalla toteutuu muutto ihan uusiin tiloihin, joka oman muuttorumban jälkeen muuttuu varmaankin iloiseksi asiaksi.
Työrintamalla töitä jaettiin syksyllä uudelleen ja minun työkuormaa helpotti tämä järjestely. Tosin työt eivät tekemällä lopu ja niinpä työntäyteisiä päiviä on saanut tehdä tuonkin jälkeen. Mutta on voinut keskittyä kapeampaan vastuualueeseen ja siihen kunnolla. Minä olen tällä hetkellä tyytyväinen omaan osaamiseeni juuri sillä paikalla millä teen työtä. Tosin mikään työyhteisöhän ei ole ongelmaton, mutta onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu.

Toukokuussa muutettiin uusiin tiloihin ja nehän ovat olleet tosi mieleiset. Yhtään kertaa ei ole ollut ikävä vanhaa työhuonetta.  Kahvitauotkin pidetään nykyisin Kaivohuoneella :)

 

Henkisesti "raskaan" työn vastapainoksi olen kerännyt itselleni mukavia ja mukaansa tempaavia harrastuksia, joita haluaisin edelleen kehittää. Liikuntarintamalla pidän varmaan lentopallon mukana kuvioissa ihan sen sosiaalisuuden takia. Vuosikymmenien tuttavuus pelikavereiden kanssa ei saa kuolla eikä kuihtua. Samoin seuratyö lajin parissa jatkuu varmaan jollakin intensiteetillä. Juoksurintamalla toiveissa olisi puoli- ja / tai koko maratonin juokseminen. Tätä edesauttaa töissä suunnitteilla oleva kunnonkohotusprojekti, johon olemme lähdössä toivottavasti mukaan.

Liikuntarintamalla tämä kulunut vuosi on ollut minulle antoisin ikinä. Sain taapertaa lappu rinnassa yhden puolikkaan toukokuussa ja sitten ihan juosta toisen puolikkaan syyskuussa. Nämä juoksut loivat uutta uskoa ja toivoa liikunnalliseen tulevaan. Jo ensimmäisen taaperruksen pohjalta uskalsin ruveta haaveilemaan liikunnan monipuolistamisesta ottamalla treenailuun mukaan pyöräilyn ja sitten syksyllä uinnin. Intoa puhkuen olen luonut myös haaveita tulevaan (erillinen postaus tulossa). Työpaikka läksi mukaan TYKE-hankkeeseen ja sekin on tuonut minulle erittäin mukavan lisän lajikirjollaan, testailuillaan ja muulla kanssa käymisellään treenikirjoon. Näiden liikkumisten johdosta olen ollut fyysisesti ja henkisestikin tosi hyvässä kunnossa koko vuoden. 
Lentopallon pelaaminen on jäänyt käytännön pakosta melkein kokonaan pois kuvioista syksyn aikana. Sen sosiaalisuuden menetys harmittaa ihan vähäsen :( Lentopallo on kuvioissa talkootyön merkeissä eli käyn kirjaamassa sekä Riennon että NiceTeamin pelejä.

 

Opiskelurintamalla jatkan Avoimen opiskeluja vasemmalla kädellä. Opiskelujen jatkamista ovat ihmetelleet kaikki kenelle olen niistä kertonut. Minä en tiedä, mitä haluan itselleni (tai muille) todistaa näillä opintopisteillä? Mutta, kun kuitenkin mieli tekee opiskella, niin antaa mennä ja katsotaan lopputulos! Kansalaisopiston kursseista kiinnostaisi jonkinasteinen englannin kielen opiskelu. Ensi viikolla täytyy tsekata tämän kevään kurssikalenteri.

Valokuvausrintamalla minua kiinnostaa luonto- ja makrokuvaus. Kuvauskurssien antia olen jo etsiskellyt netistä.
Opiskelu jatkui jonkin aikaa alkuvuoteen, mutta opintopisteitä ei tänä vuonna herunut. Opiskelun laitoin telakalle ehkä eniten sen takia, etten tässä työyhteisössä ja tässä asemassa tule tarvitsemaan (tässä vaiheessa?!?!) uutta tutkintoon johtavaa koulutusta. Tarvitsen ainoastaan vastuualueeseeni kohdistuvaa koulutusta ja kurssitusta. 
Valokuvausrintamalla olen elänyt heinäkuun jälkeen kännykameran ja pokkarin ehdoilla. Järkkäri on ollut siitä asti jäähyllä! Valokuvaus kiehtoo, mutta missä muodossa ja millä intensiteetillä nähdään tulevaisuudessa. Tämä blogini ei olisi blogi, jos siinä ei olisi valokuvia. Tosi vähän käytän netistä imuroituja kuvia (niissä on aina lähdemerkintä), muuten kaikki blogini kuvat ovat omia tuotoksia.

Kirjarintamalla jatkukoon sama mukava kirjatahti kuin tänä vuonna :)
Kirjoja tuli luettua vuonna 2012 29 kappaletta (kun se v. 2011 oli 53 kappaletta). Tähänkin määrään täytyy olla tyytyväinen :) Jumitin muutaman kirjan kanssa useamman viikon, koska kirja ei ollut vaan kiinnostava, mutta en voinut jättää lukemistakaan kesken!!

 

Vuonna 2011 aloitin  toisenkin uuden harrastuksen, nimittäin neulomisen. Tunika itselleni ja  sukat juniorille ovat jo käytössä ja käsityökorissa odottaa loppuun saattamista säärystimet. Neulominen kiehtoo minua tosi paljon. Siinä saa konkreettista, kaunista ja käytännöllistä aikaan ihan omin pikku kätösin.
Käsityörintama oli toinen selvästi plussalle jäävä toiminnan haara. Vuoden 2012 tuotoksia ovat (neulomisia ( vikkauksia):
- punatulkkulapaset
- säärystimet
- tuubihuivi II
- neliökauluri
- neliötunika
- oikeita isoäidin neliöitä yli 40 kpl (odottavat toteutusideaa!)
- fasaanivillasukat
- torkkupeitto I
- kesävillasukat, punaiset
- juhannusvillasukat
- kesävillasukat, siniset
- hihatin
- torkkupeitto II
- piirakkasukat 
- virkattu tunika
- mustat lapaset
- siniset lapaset
Tästä käsityöinnostuksesta olen erittäin iloinen ja toivon, että se tulee jatkumaan yhtä kivana ja aikaan saavana.

Juniorin ja karvaisen kanssa toivoisin saman yhteiselon jatkuvan kuin viime vuonnakin. Juniori tulee tänä vuonna täysi-ikäiseksi ja sekin tuo omat kuviot eteen, kuten autokoulun. Toivoisin voivani antaa hänelle ne elämän eväät, jotka kantavat itsenäiseen ja onnelliseen hänen omaan elämäänsä. Karvainen saattaa elää jo viimeisiä vuosiaan ja toivonkin että se voisi elää ne onnellisena ja rakastettuna koirana. 

Muuten ihmissuhderintamalla toivoisin hieman vilkkaampaa vuotta, kuin viime vuosi!
Juniori täytti 18 v. marraskuussa ja sai ajokortin joulukuun puolella. Vajaa kuukausi on jouduttu neuvottelemaan, aikatauluttamaan, laittamaan tärkeysjärjestykseen molempien menoja. Mamma on muutaman kerran joutunut kävelymieheksi, mutta ihan omasta vapaasta tahdosta. 
Karvainen on vanhentunut taas vuodella ja lokakuussa ikää tuli 11 vuotta, joten elämän ehtoopuolella alkaa karvaisen elämäkin olla. Ajattelen jo kauhulla tilannetta, että juniori muuttaa pois kotoa ja karvainen saavuttaa elämän päätepisteen samaan aikaan!
Vapaa-ajan sosiaalinen elämä ei ole vilkastunut, tosin en ole sen eteen töitä tehnytkään. Vapaa-aika on mennyt tosi rattoisasti harrastusten ja talkootöiden merkeissä.

Tekstin valokuvat on otettu 24.12.2012