Finntriathlonin puolimatka Joroisilla 19.7.2014

Muutama viikko sitten rupesin kyselemään kisajärjestäjältä oman yöpaikkani sijaintia, kun jotenkin hämärästi muistelin että olisin sellaisen varannut ilmottautumisen yhteydessä. No majapaikka järjestyi kyselyn jälkeen ja se oli seurakunnan leirikeskus viiden kilometrin päässä Joroinen citystä tosi kauniilla ja rauhallisella paikalla veden ääressä. Oli sinne eksynyt muitakin yksin tai korkeintaan kaksin kisailemaan tulleita majoittujia.
Minä ajelin Joroisille Kuopion kautta, kun kävin shoppailemassa Forte Sportin ALE:sta 2XU kaksiosaisen triathlonasun ja pitkät trikoot sekä Sailfishin aurinkolipan ja muutaman muun heräteostoksen. Aurinkolippa ja triasun yläosa pääsivät tositoimiin Joroisilla.
Saavuin Joroisille hyvissä ajoin ja kävin ilmoittautumassa, Expossa ja ensimmäisessä puolimatkan kisainfossa. Kisainfon jälkeen kävin vielä Expossa shoppailemassa Spibeltin ja geelejä ja vakoilemassa uusia tripyöräkenkiä. Täältä jumalan selän takaa kun ei löydy kauppoja, joissa olisi myynnissä tarvittavaa tavaraa ja varsinkaan sellaista jota pitäisi ehdottomasti päästä kokeilemaan. Exposta menin Jari-Pekkaan kanakeitolle ja sieltä ajelin majoittumaan. Majapaikassa säädin vaihtopussukoiden kanssa aikamoisen tovin ja laittelin numerotarrat paikoilleen. Tuossa vaiheessa minulle ilmoitettiin, että saan yöpyä yksin kahden hengen (huom. kerrossängyt) kämpässä. Sitten ajelin takaisin cityyn ja kävin ostamassa ne kengät. Törmäsin Päiviin ja hänen kanssaan katsottiin pikakisan pyöräilyä ja juoksua. Kentällä oli tuolloinkin tosi kuuma. Kun kello alkoi lähestyä kahdeksaa, läksin viemään pyörää Valvatukselle. Pyöräkatsastus meni ihmeen joutuisasti ja jätin kiiturin odottamaan huomista koitosta.

Kun tulin kämpille, minulle ilmoitettiin että saankin kämppään seuraa. Onneksi olin jo varannut alapunkan :-)  Kulutin aikaani lukemalla ja stressaamalla vaihtopussukoiden sisältöä. Kympin tienoilla tuli kämppäkaveri, jolla oli myös ollut pikkusäätöä varatun majoituksen kanssa. Aika meni kuin siivillä rupatellessa ja puolen yön paikkeilla simahdin ja nukuinkin tosi hyvin aamukuuteen asti. Sitten ei kun ylös sängystä, kisavaatteet päälle, numerotatskat paikoilleen ja aamupalalle. Sain syötyä minulle ihan normaalin aamupalan. Sitten olikin aika lähteä ajelemaan pelipaikoilla ja viemään T2 pussukkaa paikoilleen ja auton avainta arvotavarasäilytykseen. Linja-autokyyti Valvatukselle sujui nopsaan ja Valvatuksella alkoi geelien teippaus pyörään ja patukoiden ja TUC-keksien änkeäminen geelipussukkaan sekä ilman pumppaus renkaisiin. Rannassa oli äärettömän kuuma ja pidinkin puseroa pään päällä, kun auringossa meinasi ruveta huippaamaan. Varjopaikat olivat haluttuja paikkoja odotteluun. Uintiverran kävin tekemässä ilman märkkäriä. Tämän jälkeen jätin punaisen pussukan säilöön ja siirryin uintivarusteiden kanssa ensimmäiseen lähtökarsinaan. Sitten huikkasikin Sini-koutsi tervehdyksen aidan takaa ja sain häneltä viime hetken tsempit kisaan. Laitoin märkkärin päälle ja oikeastaan huomaamatta olin jo lähtökarsinassa ja lähtölaukaus pamahti. Uimaan läksin ihan vasemmasta reunasta, koska otan happea oikealta niin pystyy jotenkin seuraamaan vieressä uijia. Uinti ei ollut ihan helppo ja ehkä kolme kertaa jouduin vaihtamaan rinuliksi ja rauhoittamaan itseni. Minusta oli vain tosi tukala uida noin kuumassa kumipuku päällä. Onneksi sain kasattu aina itseni ja jonkun ajan päästä pystyin vaihtamaan takaisin vaparille. Takasuoralla erehdyin minäkin yhteen otteeseen suunnistamaan pelastusliivien mukaa. Onneksi huomasin erehdyksen kun suunta muiden uintiin nähden muuttui radikaalisti. Uinnista rantauduin hyvävoimaisena ja ei kun pyörilykamppeet päälle, uintikamat vihreään pussukkaan, pussukka autoon ja pyörän hakuun ja baanalle. Tuossa vaiheessa otin ekan geelin.

Pyörä lähti kulkemaan ihmeen vaivattomasti ja yritin tolkuttaa itseni juomaan, syömään ja ottamaan geelejä. Rantasalmelle asti koin jotenkin tosi vaikeaksi pitää aina sen kymmenen metrin eron edelliseen. Porukkaa pakkaantui varsinkin mäkiin ja kun lähdit ohittamaan, niin ohituskaistallakin oli joskus "peesijuna" valmiina. Sainkin yhdessä tällaisessa tilanteessa sumutorven törähdyksen, hyi minua! Jos kymmenen metrin sääntöä olisi pitänyt ehdottomana ja aina kaikissa tilanteissa noudatettavana faktana, niin matkan teko olisi ollut aikamoista jarruttelua ja kiihdyttelyä. Mutta itse en kokenut peesaavani tai jotenkin hyötyväni tilanteesta, vaan se oli käytännön pakko tämän tason ajajille. Noin kymmenen kilometriä ennen Rantasalmea tuli kisan ensimmäinen vaikea hetki. Silloin olisi pitänyt vain tankata eikä antaa itselle lupaa pysähtyä vessatauolle Rantasalmella. Toisaalta taas, kun kävin tuolloin vessassa, niin säästyin varmaan samalta tauolta juoksun aikana. Ajoin Rantasalmen hevosenkengän ja rupesin huutelemaan vessan paikkaa huoltojoukoilta. Päädyssä kuulemma oli ja kun käännyin päätyyn, niin siinäpä olikin sulkunaha ja köntsähdin pyörineni nurin klossit kiinni polkimissa. Hyvin äkkiä kuitenkin irtosi klossit, pääsin pystyyn ja vessaan. Tuolla huoltopaikalla vaihdoin ensimmäisen energiajuomapullon. Pysähdyksen jälkeen olikin helpompi ajaa eikä peesisääntöä tarvinnut enää rikkoa. Takaisinpäin ajo tuntui helpommalta lukuun ottamatta Kuvansin mäkeä ja noin kymmenellä viimeisellä kilometrillä esiintynyttä oikean jalkapohjan kipuilua.
Vaihdossa vein pyörän paikoilleen, otin kengät pois jaloista ja läksin viipottamaan kohti urheilutaloa. Juoksukamat päälle, pussukka säilöön ja kohti juoksubaanaa. Ilokseni totesin, että mikään paikka ei kipuillut tuossa vaiheessa. Huoltopisteeltä geeliä ja juomaa ja ei kun menoksi.

Sini oli vahdissa omahuoltoalueella jokaisella kierroksella ja sieltä oli saatavilla vettä, tucceja, urkkajuomaa ja tsemppausta. Hyvin pian huomasin kuitenkin, ettei tämän päivän puolikasta voi juoksuksi sanoa. Hölkkävauhtikin aiheutti tunteen, että pää räjähtää helteen seurauksena ja niinpä kävelyosuuksien pituudet vain kasvoivat. Onneksi voin pitää aika reipasta kävelyvauhtia yllä kun jaloissa ei ollut isompia kipuja eikä vatsakaan reistaillut niin kuin yleensä. Alamäet ja kentän kohdat koitin kuitenkin jotenkin hölkkäillä :-)

Toiseksi viimeisellä lenkillä lopetin kylmät suihkut, kun olo alkoi olla viluinen helteestä huolimatta. Ennen viimeiselle kierrokselle lähtöä ihmettelin myös kun sormet alkoivat olemaan aikamoiset pökkelöt. Jotain energian imeytymishäiriötä minulla oli kun suola tuli ns. ihon läpi. Mutta onneksi missään vaiheessa ei tullut mieleen keskeyttäminen vaan maaliin oli päästävä keinolla millä hyvänsä. Juoksun aikana energiaa antoivat kyläläisten kannustukset ja oma huoltotiimi Sini ja Touko <3

Maaliin saavuin juosten, iloiten, nauraen, huutaen, tuuletellen... Joka solulla olin niin onnessani ja iloitkuksihan se tunne purkautui Siniä halaten ja kiittäen <3

Ennen kisaa olin itse arvioinut, että pitäisi päästä alle seitsemän tunnin. Sinin kanssa spekuloidessa mietittiin, että jos kaikki menee nappiin, niin voisin päästä kuuden ja puolen tunnin loppuaikaan.

Tällaiset kisaspeksit sitten olivat:
Uinti  45:22
T1 5:14
Pyörä 3:14:47
T2 4:54
Juoksu 2:36:09
Kokonaisaika 6:45:47

Siniltä sain palutetta, että en antanut kisassa kaikkea. En varmaan antanut, koska itsesuojeluvaisto on korkealla. Olisihn se ollut surkuhupaisaa, jos olisivat joutuneet tällaista mummoikäistä röijäämää matkan varrelta :-) Loppuaikaan en voi olla kuin tyytyväinen, uinti ja pyörä on kehittynyt viime vuodesta hurjasti. Juoksu hyvänä pävänä onnistuu, mutta siihen on panostettava hurjasti lisää. Juoksupeikko olisi karistettava jotenkin pois olkapäiltä. En ole tähän mennessä suostunut juoksemaan edes Sinin kanssa, vaan juoksen yleensä yksin, kun häpeän oma vauhtia ja ongelmia juoksun aikana.

Leirikeskuksessa oli mukava kisan jälkeen käydä kokemuksia läpi vertaistuen kanssa saunoen ja uiden. Seuraava yö meni huonosti nukkuen ja tämä viikkoa alotettiinkin flunssan kourissa, herpes huulessa, kurkkukipua, kuumetta, yskää. Stressi varmaan laukesi tällä tavalla.
Nyt ei kun paranemista ja kohti uusia seikkailuja yhtä huippukokemusta rikkaampana :-)

24.7. lisätty Tuomaksen ottamia kuvia

Kohti Joroista

Näin räytyneen näköisen selfien otin lauantain helteisen valmistavan yhdistelmätreenin jälkeen. Tämän piti olla viimeinen tiukka treeni ennen Joroisia. Mutta pakko oli vielä maanantaina käydä seuran poikien kannssa tekemässä treeni. Treenien puolesta on kaikki voitava tehty ja lauantaina toivottavasti nähdāän, mihin se riittää. Jännitys ei ole aivan kauhea, ainakaan vielä. Varmuutta hommaan antoi suunnattomasti reilun viikon takainen Joroisten kisareitellä tehty treeni. Muutama kysymysmerkki aiheuttaa vielä päänvaivaa.

Lauantaiaamuna heräsin niskakipuun, joka paheni treenin jälkeen jumittaen niskan totaalisesti. Onneksi vahva särkylääke auttoi jumiin. Niska on edelleenkin kipeā tietyissä asennoissa. Eilen kävin ostamassa vehnätyynyn luontaistuotekaupasta ja illalla istuin mikrossa lämmitetty tyyny harteilla pitkän tovin.

Tankkauksen suhteen olen virunut uuteen ulottuvuuteen hankkimalla maltoa. Olen juonut maltolla terästettyä nestettā, jotta saisin energiavarastot täysiksi lauantain kisaan. Syömisellä pelkästään se tuskin onnistuisi meikältä.
Muuten olen puuhaillut pihahommia ja pientä lenkkeilyä sekä pyörällä että jalkaisin. Huomenna pitää vielä käydä ostamassa geelit ja patukat kisaeväiksi. Perjantaina ajelen Joroisiin Kuopion kautta, jotta saisin vielä viime hetken shoppailulla hommattua kisa-asun yläosan. Sitten vain lauantaina viivalle ja tekemään omaa suoritusta ja katsomaan mikā on lopputulos.

Treenit Joroisten kisareiteillä

Ei kerennyt kauheasti keljuttamaan Voimarinteen tri-kisan väliin jäänti, kun kehiteltiin seurakaveri Karon kanssa mukavaa treeniä viikonlopulle. Karon vanhempien koti sijaitsee muutaman kilometrin päässä Joroisten pyöräreitin kääntöpaikalta. Suunnitelttin Karon kanssa, että lauantaina uidaan ja juostaan ja sunnuntaina pyöräillään Joroisten kisareiteillä.

Ajelin lauantaina viideksi Valvatukselle, jossa meillä oli treffit Karon ja hänen kaverinsa Minskin kanssa. Keli oli kesän parhain ja Valvatuksen veden lämpötila suorastaan hämmästytti. Tänä kesänä ei noin lämpimiin vesiin ole tottunut. Ei tarvitse enää yhtään lämmetä! Valvatuksella oli kaikki kisoja varten jo valmiin, eikä median tarvinnut muuta kuin uida reitti läpi. Loppuverrana vedettiin vielä sprintin uintireitti.

Valvatukselta siirryttiin Joroinen cityyn. Käytiin höntsäämässä Joroisten juoksureitti kertaalleen läpi. Ihan kiva ensivaikutelma jäi reitistä.

Sunnuntaiaamuna ajeltiin Karon kanssa pyörillä Valvatuksella, josta napattiin Minski mukaan. Ajettiin treeninä Joroisten pyöräreitti. Käväistiin Rantasalmella, johon meidät opasti paikallinen triathlonisti vetäen ansiokkaasti kolmen naisen possujunaa perässään. Paluumatka ajeltiin vuorovedoilla tyttärien kanssa, kun opas hävisi horisonttiin. Aikaa meni useammalla pysähdyksellä ja siirtymäajoilla kolme ja puoli tuntia. Mahtava treeniviikonloppu takana. Sunnuntaina kotimatkalla piti tankata kahdella pysähdyksellä ja ruoka maistui myös pitkin iltaa kotona. Nyt on himppa levollisempi olo valmistautua Joroisten puolikkaalle :-)

Treenejā ja pähkäilyjä

Tämä viikko on sisältänyt tosi hyviä avovesiuintitreenejä. Meidän seuran harkkalammen vesi on ollut ihan uitavan lämmintä jo pitkän aikaa. Ainoastaan yhden kerran on tänä kesänä jäänyt uinti yhteen kierrokseen, kun vesi oli silloin niin kylmää. Osasin tosin ennakoida tilanteen ja jätinkin uinnin silloin viimeiseksi lajiksi. Maanantaina ja tänään tein pelkän uintitreenin ja kelailin kahdeksan kierrosta ja matkaahan siitä kertyy reippaat 2100 m. 

Eilen tein ihan ikioman perusmatkan harkan, kun työkiireiden takia en pääsekkään Voimarinteen perusmatkalle ensi viikonloppuna. Keskityin laji lajilta tekemään Joroisille valmistavaa treenit. Uinti sujuu suht hyvin, mutta tuulisista olosuheista ei sitten olekkaan mitään kokemusta. Pyöräily on kanssa ihan kivaa melkein aina, mutta se juoksu on iso kysymysmerkki. Miten ihmeessä jaksan juosta puolikkaan kaiken tuon jälkeen. Eniten askarruttaa energian riittävyys koko kisan ajaksi. Mitä ihmettä uskallan syödä kisan aikana, kun geeleistä ja kaikesta syömisestä ja juomisesta ennen juoksua on huonoja kokemuksia? Eikä tankkauksestakaan ole mitään kokemusta!