Viime viikkojen olkapää- / niska- /selkäjumien ja kipuilujen jälkeen olen kiinnittänyt erityistä huomiota treenien rentouteen. Hieroja kyseli uinnin käsiliikkeiden rentoudesta ja viikonloppuna mietin käsien käytön rentoutta sekä hiihdossa että uinnissa. Hiihdon osalla huomasin, että mäkinousuissa puristin ihan turhan paljon sauvoja ja hartiat nousivat kohti korvia. Yritin kaikin voimin tehdä käsillä töitä, vaikka suksissa olisi ollut pito kohdillaan ja jalkojen tekniikalla olisi päässyt mäet ylös. Ainahan pertsan hiihdossa kädet joutuvat töihin, mutta käsityöskentelyn rentouteen pitää minun kiinnittää huomiota ennen kuin se menee selkäytimeen.
Sunnuntain uinnin tein kokonaisuudessaan rentona ilman minkäänlaisia revittelyjä ja kovia vetoja. Pullariuinnissa tein hengitykset tarkoituksella siltä huonommalta puolelta ja sekin rupesi luonnistumaan koko ajan paremmin. Yleensä aina hengittelen vain siltä luonnollisemmalta puolelta. Käsivetojen rentous oli omasta mielestä ihan hyvää. Mutta tuota hengittelyä molemmilta puolilta pidän kyllä jatkossa ohjelmassa.
Tämän illan reippaalla sauvakävelylenkillä en puristanut sauvoista vaan käsityöskentely on rentoa. Sauvakävelyn tekniikkaakin voi hio paremmaksi ja tehokkaammaksi. Yritän aina tehdä sauvakävelylenkistäkin treenin, jossa kalorin kuluu ja kroppa saa ärsykettä. Lenkin pitää olla vain ajallisesti tarpeeksi pitkä, jotta saan siitä sen kaiken hyödyn irti.
Olkapäähän ei ole sunnuntain jälkeen koskenut. Niskassa ja selässä on jonkin sorttista jumia, mutta sen kanssa elää kun tietää ettei se haittaa minkään lajin suoritusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti