Jotain iloa kylmästä maaliskuusta, kun jäällä pääsee hiihtämään vielä tosi hyvillä latupohjilla. Käsittämättömän pitkä on ollut jäähiihtomahdollisuus. Jäällä hiihtämisestä on minun kohdalla aikaa yli kymmenen vuotta ja tuolloinkin jäähiihto (ja hiihto muutenkin) jäi yleensä yhteen - kahteen hiihtokertaan talvessa. Tänään jäällä hiihtäessä mietin, mitä olenkaan missannut, kun en ole hiihtoa harrastanut viime vuosina. Eilen töissä iltapäiväkahvipöydässä the boss kertoili, että Pärnän ladut olivat olleet viikolla tosi roskaiset ja sen jälkeen teinkin päätöksen, että tänään hiihdän jäällä. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun vain muutaman sadan metrin päässä järvestä, joten jäälle hiihtämään lähtö onnistuu paremmin kuin hyvin.
Sain kuin sainkin aikaiseksi ostaa tällaisen juomapullovyön. Viime sunnuntaina täytin pullon ihan täyteen urkkajuomaa ja laitoin pullon vyötärölle ja totesin, että painaa liikaa ja jätin vyön kotiin. Tänään oli oikeastaan pakko laittaa juomapullovyö vyötärölle, kun ajatuksena oli tehdä ajallisesti pitkä hiihto. En täyttänyt pulloa aivan täyteen ja se olikin paljon mukavampi kantaa. Ainoastaan nesteen hölskyminen häiritsi hivenen. Vyälaukkuun laitoin vielä protskupatukan ja kameran.
Jouduin viemään kännyn huoltoon viikolla ja jouduin ottamaan käyttöön vanhan Nokian E 90, josta on hajonnut kameran painike, joten sillä ei voi kuvia ottaa. Arvoin hiihtoreittiä ja oikeastaan tein reittivalinnat vasta jäällä. Pohjoistuuli aiheutti pieniä vaikeuksia vastatuuliosuuksilla, mutta muuten keli oli täydellinen. Aurinko paistoi ja lämmittikin mukavasti.
Pukeutumisessa poikkesin aikaisemmista pakkashiihdoista laittamalla kevyemmän pipon ja puffin. Onneksi laitoin tuon puffin lämmittämään kaulaa ja korvia. Vastatuuliosuudella olisi tullut muuten kylmä. En laittanut tällä kertaa hiihtoliiviä päälle. Aurinkolasit olivat ihan ykköset tänään, eikä huurtumista tapahtunut vaikka hiihdinkin ihan oikeasti enkä himmaillut. Tosin sykkeet ja hiihtoaika eivät imarrelleet tänään, mutta muuten fiilis että teki todella töitä hiihtäessä oli aito. Tosin melkein kaikki myötätuuliosuudet painatin menemään tasatyönnöillä, kun käsissä tuntuu tuota poweria nyt olevan.
Hiihdin Koivuniemi - Heinäsaari - Vehkalahti kolmiota kaksi kertaa vaihtaen välillä suuntaa (lyhyempi vastatuuliosuus) ja sitten vielä lyhyemmän kolmiolenkin. Kahden tankkaus- ja valokuvaustauon kanssa hiihdon spekseiksi muodostui 2 h 3 min, 18,81 km , ks 123 ja 876 kcal.
Treenit.fi yhteenveto kertoo, että tänään meni rikki 200 km rajapyykki vuoden 2013 hiihdoissa, hyvä minä :)
Olisinko koskaan hiihtänyt talvessa tuollaista kilometrimäärää, tuskin! Kilometrimäärään tarvittiin 15 hiihtokertaa, josta tulee keskimäärin kertaa kohti 13,587 km. Ajallisesti olen viihtynyt hiihtolenkeillä muuten 20 h 24 min ja 12 s. Hiihtolenkkien pituudet ovat muuten koko ajan kasvaneet kilometrimääriltään ja ajallisestikin, joten jonkinlaista kehitystä tässäkin lajissa on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti