Treenisuunnitelmissa minulla on ollut jo pitempään osallistua tänä viikonloppuna Kolin maisemahiihtoon. Suunnittelin viikon liikunnat niin, että tänään aamulla startattaan hyvissä ajoin ja ajelen Future Freetimen lähtö- ja huoltopisteelle, josta lähden sivakoimaan kohti Kolia. Tarkoituksena oli tehdä elämäni ensimmäinen pitkä hiihtolenkki. Tankkasin perjantaina hyvin syömällä ja asiaa auttoi yhteistyökumppani, jonka kanssa käytiin pitkällä lounaalla alkupaloineen, pääruokineen ja vielä jälkkäreineen. Eilisen tankotanssin jälkeen oli tietenkin hieman epävarma olo, miten lihakset kipeytyvät. Mutta aamulla ei onneksi ollut muistona kuin monen monta pientä mustelmaa jaloissa ja käsissä.
Aamulla minulla oli kello soimassa seiskalta ja katsoin lämpömittaria, joka näytti - 24,7 astetta. Siinä sitten arvoin mitä teen, kun pakkanen huiteli vielä vaille ysiä alle -20 asteessa. Minä fiksuna ajattelin, että käydäänpä tänään uimassa ja huomenna sitten hiihtämässä. Menin uimaan naistenlauantaiaamuvuorolle ja reipas tunti uintia ja 2,5 km sain plakkariin. Sitten läksin tankille ja säätiedotuksessa lupailtiin ensi yöksi läpi Suomen kulkevaa lumimyräkkää. No eihän se hiihto sitten huomenna onnistuisi. Laskeskelin aikataulua ja otin ABC:lta pizzat mukaan ja ajelin kiireen vilkkaan kotia. Pizzaa naamariin, koira pikaiselle ulkoilulle, hiihtovaatteet päälle, vaihtovaatteita sekä muuta rekvisiittaa mukaan, autoon ja kohti Kopravaaraa. Kello oli vaille kaksi kun läksin hiihtämään ja laskeskelin, että kerkiän hiihtämään noin 30 kilometriä, jotta kerkiän ennen viittä takaisin huoltopaikalle. En ole aikaisemmin hiihtänyt Kolin suunnalla, joten en tiennyt mitä todellisuudessa oli edessä. Sen tiesin latuprofiilista ja maastosta, että mäkiähän siellä on kiivettävänä ja toisaalta taas alaslaskettavana.
Ennakkosuunnitelmien mukaan hiihdin ensin Futuren ja Kolin välistä yhdyslatua 7 km ja sitten erkanin Penttilän huoltopisteelle. Siellä otin sukset jalasta ja join aivan älyttömän hyvää lämmintä mustikkasoppaa kaksi mukillista ja haalin mukaan kaksi pientä rusinalaatikkoa. Minulla ei ollut edes omaa juomapulloa mukana (= suuri moka!). Huoltopaikan jälkeen olikin sitten parille vaaralle nousut (Ursanvaara ja Lippakallio) ja vastapainona aivan älyttömät laskut vaaroilta alas. Minä tyttö painattelin laskut täysillä ja ihmettelin yhdenkin laskun jälkeen, että miten uskalsin ja miten säilyin kaatumatta?!! Aika hurjia laskuja ja tuon lenkin latu ei ollut mitenkään hyvässä iskussa vaan välillä oksankarahkoja piti väistellä ja latu-urakin oli aika ahdas.
Sitten oli Penttilän lenkura hiihdetty ja tultiin takaisn Futuren ja Kolin yhdysladulle. Takana hiihtoa 15 kilometriä, rusinoita naamaan, muutama valokuva ja nokka kohti Futurea.
Tuohon suuntaan olisi päässyt Kolille, eikä olisi ollut edes pitkä matka. Mutta kun nämä aikataulut olivat tänään hieman kireät! Toisella kertaa sitten.
Tällä välillä noustiin sitten Purnuvaaralle ja Matovaaralle. Näitä vaaroja piti maisemahiihdossa bongailla hiihtäen Kaiken kaikkiaan niitä on Kolin maisemahiihdon reitistöllä 15 kappaletta. Minulla saalis jäi neljään.
Viimeisenä nousuna Futurelle hiihtäessä oli Napakallion laavupaikka, josta kaksi viimeistä valokuvaa ja tosi komiat maisemat.
Ei ollut aivan älyttömän hyvä idea lähteä hiihtämään uinnin jälkeen, iltapäivällä kieli vyön alla, pizzan syönnin päälle ja kaiken lisäksi ilman omaa juomapulloa! Viimeiset nousut tehtiin ihan silkan tahdon voimalla ja viimeisessä laskussa vedin sitten lipat. Nyt on häntäluu hieman kipeänä. Muutenkin hiihdosta, aurinkoisesta kelistä ja aivan älyttömän kauniista vaaramaisemista ei pääse nauttimaan täysillä, kun koko ajan on tuli persuksissa. Viimeisillä kilometreillä ohitin yli kuusikymppisen naisen, joka hiihteli verkkaiseen ja kertoili olleensa koko päivän hiihtämässä. Välillä hän oli huollattanut sukset huoltopaikoilla ja syönyt varmaan niitä neulamuikkuja ja ruisleipää, jotka minä skippasin ihan vain tämän kiireen ja hirveän haipakan takia.
Mutta hiihtolenkistä jäi käteen 2 h 40 min kestänyt kovatehoinen harjoitus, keskisykkeen ollessa 132, kilometrejä kertyi 25,02 ja kaloreita kului 1272 kcal. Joten ei se ihan hukkaan mennyt!
Hyvä hiihto siula Anne, onnea! :)))
VastaaPoistaKiitos :) Lihaksetkin kiittävät!
VastaaPoistaMaisemat näyttää kyllä kivoilta, joskus teininä oon hiihtänyt Kolilla ja kyllähän sielä muistaakseni mäkeä riitti.
VastaaPoistaMaisemat on vielä monta kertaa mahtavampia kuin nuo kuvat :)
VastaaPoistaEn kuulemma ollut mennyt läheskään pahimmista laskuista. Välillä kallion päältä menevät laskut, joissa ei ole latu-uria olivat olleet pahimpia. Jollakin huoltopisteellä olivat lauantaina hakeneet kolme nurin mennyttä hiihtäjää ahkiolla pois.