Hampaista vielä

ABC:in pistaasipulla ja kahvi perjantaiaamuna.

Perjantaina kävin tällä erää viimeisen kerran hammaslääkärin tuolissa hikoilemassa. Minua ei hammaslääkärissä vaivaa poraaminen. En yhtään tykkää siitä, että poraamisen takia puudutetaan. Sainkin edellisellä kerralla hammaslääkäriltä kommentin, että minulla on korkea kipukynnys. Perjantaina meinasi ihan eri asia aiheuttaa paniikin. Jälleen kerran lääkäri joutui painimaan sen paikkausmuotin kanssa. Tämä lääkäri ei vain ole saanut pysymään sitä ruuvattavaa muottia minun hampaissa. Lääkäri joutui pitämään kädellään kiinni muotista koko ajan. Suu oli muutenkin täynnä milloin mitäkin laitetta ja sitten siellä on lääkärin sormet, jotka tietenkin jossakin vaiheessa rupesivat kramppaamaan, huh, hut! Paniikki...ei paniikki....paniikki...ei paniikki, kun oma pääkin rupeaa tärisemään lääkärin käsikrampin tahdissa. Piti sitten rentouttaa ihan rauhassa koko kroppa eikä puristaa niitä käsinojia tai omia sormia, jolloin sai muuta ajateltavaa ja siitäkin pälkähästä selvittiin. Kun tuo tilanne oli ohi, aukaisi lääkäri ikkunan ja hengitteli muutaman ajan ulkoilmaa. Minä kakoin kurkkuani ja yritin saada kuivat huulet, kielen , kurkun ja koko nielun toimimaan ja hengityksen tasaantumaan pienestä paniikin poikasesta. Nyt ei tarvitsisi tällä erää muuta kuin kärvistellä maanantaina hammaskiven poiston ajan naishammashoitajan hellissä käsissä, niin saisi tämän hammasasian pois päiväjärjestyksestä yhdeksi vuodeksi, TOIVOTTAVASTI!