Tämä viikko on ollut kaikin puolin opettelua. Melkein 19 vuotta elin jonkin asteisessa sympioosissa oman rakkaan poikani kanssa. Viikko sitten perjantaina hän muutti pois kotoa omaan kämppäänsä. Minä sain nyt erillisen harraste- ja treenihuoneen. Alkuviikosta kotiutui myös uusi Tacx:in traineri. Nishiki nakottaa trainerissa uudessa treenihuoneessa ja traineri sai tänään illalla tulikasteensa. Hyvin sujui palauttava tunnin kampien pyörittely.
Myös uuden treeniohjelman tiimoilta on tällä viikolla opeteltu pitkiin treeneihin. Tämä viikko painottui aika tavalla juoksuun, kun tänään juostiin 5 x 1000 m juoksutesti Joensuun Areenalla. Tosin mahtui viikkoon myös Wattbikeä, kuntopyörää ja uintiakin.
Tänään minun kassa testissä olivat myös Hanna ja Hanne. Minulle tehtiin sama testi laktaattimittauksin kesäkuussa, kun aloittelin Sini-koutsin kanssa ekaa valmennuskautta.
Myös uuden treeniohjelman tiimoilta on tällä viikolla opeteltu pitkiin treeneihin. Tämä viikko painottui aika tavalla juoksuun, kun tänään juostiin 5 x 1000 m juoksutesti Joensuun Areenalla. Tosin mahtui viikkoon myös Wattbikeä, kuntopyörää ja uintiakin.
Tänään minun kassa testissä olivat myös Hanna ja Hanne. Minulle tehtiin sama testi laktaattimittauksin kesäkuussa, kun aloittelin Sini-koutsin kanssa ekaa valmennuskautta.
Kaksi ekaa testikilsaa oli minulla sellaista hölköttelyä, kun mentiin samoilla sykkeillä ja sykkeen nostoilla kuin kesäkuussa.
Kolmas ja neljäs kilsa oli jo mukavaa juoksentelua. Sini-koutsi piti kirjaa radan reunalla sykkeistä ja kilsan ajoista. Juostiin tuota Areenan toista, harmaata rataa, jonka pituus on 333 m. Kilsaan piti aina rata juosta ympäri kolme kertaa.
Viides kilometri meni vielä jotenkin kaksi kiekkaa, mutta viimeisellä joutui jo muuttamaan askellusta, kun tuntui ettei saa henkeä. Tämän testijuoksun jälkeen olo oli kyllä kauhein, mitä testeissä ja kisoissa on ikinä ollut. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Testijuoksun jälkeen kotona saunan ja hyvän ruuan jälkeen olo oli muuttui suorastaan autuaalliseksi :)
Huomasitko Hesarissa tämän jutun: http://www.hs.fi/elama/Iloitse+kun+lapsesi+l%C3%A4htee/a1384327483160
VastaaPoistaPuhutteli ainakin minua, vaikken ihan symbioosissa 18-vuotiaan poikani kanssa ole elellytkään. Täytyy yrittää taipua riemulla, vaikka aika paljon muitakin tunteita oman lapsen aikuistumiseen ja itsenäistymiseen liittyy. Luopumista, surua ja ikävää nyt ainakin, mutta päällimmäisenä toki onnea, iloa ja ehkä riemuakin kun huomaa, että hän osaa ja pärjää ja on toivottavasti onnellinen.
Onnea elämänmuutokseen!
Kiitos vinkistä, kävin juuri lukemassa jutun. Osui naulan kantaan. No, tuo sympioosi oli "kuvannollinen" vertaus. Ehkä kuitenkin joltakin osin tottakin. Minä olen ollut koko oman poikani elämän ajan hänen ainut huoltajansa, joten sellaista huolta on ollut vähän enemmän, että mitä hänelle tapahtuu, jos minusta aika jättää ennen kuin hän pärjää omillaan? Nyt yksi iso helpotus, kun hän pääsi valmistuttuaan työelämään ja muutti omilleen ja näyttäisi pärjäävän ihan hyvin. Myö ollaan vielä ihan samanlaisia, ettei hirveästi ikävöidä vaikka olisi useampi päivä näkemättä, ei edes soitella, joten en ole mitenkään perinteinen ainokaisen elämää kontrolloiva äippä. Mutta kokonaisuus on selvästi positiivisella puolella oman pojan itsenäistymisestä, vaikka niinhän se taitaa olla, että huoli omasta lapsesta säilyy vaikka lapsi olisi miten vanha tahansa :)
PoistaMä olen ollut juuri sellainen kontrolloiva äippä, ja nyt on pitänyt opetella vähän uusille tavoille. Oli se ihmeellistä munkin tajuta, että jos meille miehen kanssa käy huonosti, poikamme ei enää nyt täysi-ikäisenä tarvitse huoltajaa. Hienoa, että pojallasi on jo ammatti ja työpaikka!
VastaaPoista