Äitienpäivä

Se on nyt kesä täällä meilläkin, parhautta <3

Äitienpäivän aamu alkoi Marttailulla eli villasukkaa pukkaa puikoilta taas!

Tarkoitus oli tehdä tänään liikuntapuolella lyhyt kesän ensimmäinen yhdistelmätreeni (pyörä - juoksu). Mutta ajatukset vaihtuivat, kun eilisen liikunnasta vapaan päivän käytin tehokkaasti taloyhtiön talkoissa ja niiden jatkona raja-aidan alusten kitkemiseen. Varmaan kaikkineen sellainen 4,5 h tuli kykötettyä ruumis ällän muodossa. Jo eilen illalla ja tänä aamuna takareidet ovat olleet kipeämmät kuin pitkään aikaan minkään liikunnan jälkeen. Myös yläkroppa (olkapäät ja yläselkä) on ollut hieman tukossa. Niinpä aamupäivästä läksin fillaroimaan kiiturilla. Keli oli taas tämän kevään (kesän) parasta. Tarkoitus oli taas pitentää lenkkiä ja ajelinkin Kuopion suuntaan aina Kuoringalle asti eväineni.

Lidelin capripituiset pyöräilyhousut pääsivät tänään ensimmäistä kertaa baanalle kompressiosäärystimien kanssa. Ja jälleen kerran minulle kävi näin! Oikean pyöräilykengän klossi ei irronnut polkimesta, vaikka kiristin klossin viime reissun jälkeen ihan oikeasti, HÖH!!! Kuoringan rannalla pistelin geelin, vettä, puolet protskupatukasta ja urheilujuomaa nassuun. Energiat piti riittää vielä kotimatkaan. 

Reipas 57 km tuli fillaroitua ja olipahan taas mahtavaa, kivaa, ihanaa, parasta! Tein myös reitillä olleilla suorilla kovia vetoja. Hyvin jaksoin ajaa lenkin ja seuraavalla kerralla taas himppa pitempää lenkkiä!

Kotona odotti äitienpäiväkimppu, Reilun kaupan ruusupuska ja suklaata. Ensin piti vain tosi nopsaan saada murua rinnan alle ja ihan kiva äipänpäivälounas löytyi pakkasen valikoimasta. Ruokailun aikana sain lupauksen, että seuraavan äitienpäivän lounaan saan tarjottuna ravintolassa, jos juniori on töissä vuoden päästä. Sitä ihan innolla odottaessa :)

Jälkkärinä kahvin kanssa suklaata ja eilen tähteeksi jäänyt pullapalanen suklaa-pähkinälevitteellä siveltynä.

Sitten vielä oman äidin muistamista haudalle istutettujen orvokkien muodossa. Olit äiti minulle tosi tärkeä ja rakas <3

Pyöräilystä

Nämä kuvat Ylämyllyn suunnalta

Mie niin tiesin, että tulen tykkäämään tuosta maantiepyöräilystä Kiiturilla. Nyt kun lenkkejä on jo takana useampia ja kilometrejäkin kertynyt, niin voi sanoa tämän ääneen. Pienoista säätöä ja kysymyksiä on ollut ilmassa, että miten ihmeessä klaaraan tuon kiiturin tekniikkapuolen? Täytyy aina vain kääntyä kysymyksissä googlen tai asiantuntijan puoleen. Kiiturilla ajaessa olen käyttänyt elämäni ensimmäisen kerran lukkopolkimia ja tykkään niistä. Keskiviikon lenkillä tosin meinasi käydä köpelösti. Toisen kengän klossi on ollut hieman eri asennossa kuin toisen ja jalan asennosta polkimella ajaessa sen huomaa. Eilen säädin klossia kauheassa kiireessä ennen lähtöä. Klossi jäi varmaan kiristämättä tappiinsa. Niinpä kun saavuin kääntöpaikalle ei klossi irronnutkaan polkimesta. Onneksi toisen jalan klossi irtosi ja pystyin sitten sillä lailla toinen jalka polkimessa hoitelemaan puolivälitankkauksen. Kotiin tultua, jouduin ajamaan ihan tuohon portaille, että sain otettua jalan pois kengästä ja kenkä jäi kiinni polkimeen. Kengän irrotin polkimesta voimakeinoin! Elikkä klossi ei ollut tarpeeksi kireällä kengässä ja kun irrotin sitä polkimesta, niin eihän se irronut kun se oli irti kengästä, höh! Klossien kiinnitys kengässä täytyy tarkistaa näköjään aika ajoin! Onneksi tuo ei tapahtunut jossakin äkkitilanteessa!

Nämä taas Hammaslahden suunnalta

Tällä viikolla olen testannut ajobaanat länteen (Ylämylly) ja etelään Hammaslahden keskustaan asti. Itäiseltä reitiltä (Kiihtelysvaara) puuttuu vielä asfalttia kevarilta, joten sen suunnan testaaminen jää myöhemmäksi. Sillä suunnalla tosin ei ole kevaria hyvin pitkää pätkää, mutta siellä näköjään Joensuun Pyöräilijät ajavat tempoaan, joten on siellä varmaan aika leveät pientareet ajella. Pohjoisen (Kontiolahti) suunta on myös korkkaamatta.

Eilen kävin ostamassa pyörään satulapussukan, johon saa laittaa tavaraa ajon ajaksi. Hirveästi suunnittelen sellaista pitempää pyörälenkkiä ja yksi reitti onkin jo mielessä. Tuollaiselle lenkille pitää vain ajaa viikonloppuna, jolloin on enemmän aikaa. Työpäivän jälkeiset lenkit ovat max kahden tunnin pituisia. Eilen oli kyllä tämän kevään parhain pyöräilysää, vaikka näillä hoodeilla tuuli oli aika voimakas. Myös uusilla pyöräilyvaatteille olisi tilausta. Nyt maantiepyörällä ajaessa on huomannut ettei ne pyöräilypaitojen ja .takkien takahelmapidennykset ole turhia. Normaalivaatteet tahtovat vaan nousta ja selkä jää paljaaksi. Minulle on tuottanut ongelmaa toisessa jalassa oleva liikavarvas, joka on ruvennut kipuilemaan noiden kovien pyöräilykenkien  johdosta. Aina on muistettava laittaa rakkolaastaria kipuilevaan kohtaan. Olen myös tsekkaillut sellaisia lenkkarimaisia pyöräilykenkiä (mahtavat olla MTB:lle?), jotka olisivat hieman pehmeämpää matskua.

Ongelmia pyöräillessä on myös tullut muut kevareilla hengailevat, jotka täyttävä koko kevarin leveyden tai poukkoilevat laidasta laitaan. Pyörässä ei ole soittokelloa, joten olen aina huudellut jotain, kuten piip, piip tai jotain muuta vastaavaa!

Täältä kävin lunttaamassa ryhmäajon ohjeita, jos sitä tänä kesänä uskaltautuisi kokeilemaan!! Tuossa tekstissä oli huutona "hoi". Pitääpä kokeilla seuraavan kerran :)))
Olen myös mukana tämän kesän Kilometrikisassa 24Polkeepolkee joukkueessa, jonka primusmoottorina toimii Outi :))

Kaikki muut mukavat

 

Helsingin reissun kohokohta oli totta kai HCR :) Mutta reissuun mahtuu monta pientä kivaa asiaa. Minä nautin junamatkustamisesta. Varasin nytkin mukaan käsityön, lukemattomia lehtiä ja totta kai kirjan. Maratonreissujen perinteeksi on muodostunut, että silloin on menossa torkkupeittovirkkaus ja virkkaus toimii oikein hyvänä jännityksen purkajana. Niinpä tällekin puolikkaalle on nyt nimikkotorkkupeitto. 

Perjantain juoksunumerolapun, zipin ja HCR-paidan 2013 hakureissulla oli kierrettävä expon kautta, jotta pääsi ulos Kisikseltä. HCR-paita 2013 on tuollainen iloisen vihreä ja minusta paljon kivempi kuin vuoden 2012 paita. Expossa oli sitten Interin myyntiosasto, jossa juoksutarvikkeita oli halvennuksessa. Sieltä tarttui mukaan Shocin juoksurintsikat, joita olen kyllä ollut ostamassa jo pitemmän aikaa. Rintavarustus on pienentynyt ja entiset juoksurintsikat tekee hiertymiä rintoihin. Nyt voin siirtyä ainakin tässä mallissa yhtä kuppikokoa pienempään kokoon ja sain napakat juoksurintsikat kovaan käyttöön. Viime viikon paikallisaviisissa Karjalaisessa oli juttua naisten rinnan liikkeistä juostessa. Siitä oli tehty ihan väitöskirja ja tutkittu miten rinta tekee sellaista "kahdeksikkoa" juostessa. Nämä rintsikat uudistin HCR:ssä ja toimivat tosi hyvin.

Perjantai- iltana oli lapunhakureissun varrella Naisten etappiajojen osakilpailuna Prologi Helsingin Baanalla 2,9 km tempo. Vietin sitten aikaa tuolla tsekkaillen pyöräilijöitä ja tuota minunkin Kiiturin tallia. Arpojakin ostin ja hiplailin arpavoittoja toiveikkaana, mutta arpaonni ei ollut minulle myötämielinen, höh!

Lauantaiaamun shoppailukierroksen antina oli tuo Kinestioteippi, jota käytin lumeeksi HCR.ssä :))))))))

Sitten mukaan tarttui tuollainen hempsukka pitsipaita ja Indiskasta juhlamekko kesän juhliin. Indiskan myyjän imartelevat kommentit kropasta tuo mekko päällä nostaa hymyn korviin vielä pitkään ja antaa lisäpuhtia tähän projektiin pitää kroppa liikunnan avulla jonkinlaisessa kuosissa.

Viikko 18

Viime viikko oli minulla lomaviikko ja HCR-viikko ja olihan se myös vappuviikkokin, vaikka vappu meni minulta täysin ohi suun. En syönyt yhtään munkkia enkä juonut simaa, vaikkapa ne olisivatkin olleet ihan hyviä tankkauseväitä :) 

Maanantaina kävin hierojalla ja siellä keskityttiin jalkojen hierontaan ja sitten vähän aukaistiin selkää. Oikean jalan polven ympärillä ja pakarassa oli jumeja ja niitä hieroja yritti availla aika hellävaroen. Minulla ei nyt ollut mitenkään erikoisen arat tai jumiset paikat ja hierontakin oli sellaista avaavaa hierontaa. Näin jälkikäteen aprikoituna hieronta teki hyvää puolikkaalle valmistautumisessa. 

Tiistaina oli tarkoitus mennä pyöräillen aamu-uinnille seiskan kantturoissa, mutta siihen aikaan tuli vettä taivaalta ja oli muutenkin harmaa, niin sottailin että parempi kun ei lähde vilustuttamaan itseään siihen keliin. Kävin sitten uimassa iltapäivällä, kun juniori tuli töistä ja pääsin tekemään uintimatkan autolla. 

Keskiviikkona kävin vetäsemässä reippaan seiskan kilometrin juoksun. Juoksu ei tuntunut hyvältä, mutta avasi sekin varmaan hyvin jalkoja tulevaan koitokseen.

Torstaina kävin pyöräillen kaupungilla aamupäivällä ja alkuillasta pyöräilin tämän kauden viimeiselle bodycircuit-tunnille. En rasittanut kauheasti jalkoja ja jalkaliikkeet tein hieman himmaillen, jotta jalat eivät jumisi. Tämä taktiikka onnistui hyvin eikä perjantaina ollut mitään inhottavia tuntemuksia kropassa.

Perjantaina matkustin junalla Helsinkiin ja kävelin keskustasta Kisikseen hakemaan numeron ja zipin. 

Lauantaina HCR-koitoksesta kirjoitinkin jo oman postauksen ja 

sunnuntaipäivä menikin rattoisasti matkaten junalla takaisin kotiin ja ilta palautuen koitoksesta. 

Sporttailujen määrä  viikolla 18 oli seuraava:

(Hieronta 1 h 15 min)

Uinti 55 min

Juoksu  3h 02 min

Pyöräily 1 h 02 min

Bc 1 h                   

Yhteensä 5 h 59 min

HCR 2013

No, niin jo perinteeksi (toinen kerta :) tullut HCR on juostu läpi äärettömän hienoissa olosuhteissa ja fiiliksissä. Tänä vuonna voi ottaa jo hieman rennommin, kun tiesi mitä oli edessä. Mutta totta kai pienoinen jännitys juoksun onnistumisen suhteen aina on. Matkustin Helsinkiin jo perjantaina ja kävin hakemassa numerolapun ja paidan perjantai-iltapäivällä ja fiilistelin expossa. 

Tänä vuonna olin ilmoittautunut lähtöryhmään 6 eli toiseksi viimeiseen lähtöryhmään, kun ilmoittautuneita oli kaiken kaikkiaan 17 500. Stadikalle menin 1,5 h ennen lähtöaikaa, joka oli klo. 15.55. Stadikan katsomo, johon vein repun juoksun ajaksi oli paljon ruuhkaisempi kuin vuosi sitten. 

Arvoin vielä katsomossa mitä laitan päälle ja lopputuloksena vetäisin hihattoman paidan alle, pitkähihaisen teknisen paidan päälle ja aurinkolasit silmille. Pitkät juoksutrikoot oli jo ilman arpomista päällä. Parempaa juoksukeliä ei olisi voinut toivoa. Lämpötila oli varmaan himppa yli + 10 C ja aurinko paistoi. 

Survoin kaikki tarvittavat tavarat Spibeltiin vyölle ja se toimi kyllä jälleen kerran älyttömän hyvin. Känny, kortit, nenäliinat, GPS ja taput/suolat sopivat hyvin pussukkaan.

Tankkauksena toimi Seurahuoneen ohraspelttipuuro ja pieni osa Stockan herkun lohisalaatista.

Lumeeksi kävin lauantaina ostamassa kinestioteippiä Interistä ja teippasin ne "erittäin asiantuntevasti" polvien kipujen eliminoimiseksi. Luulin, että minulla kipuilee vain vasen polvi, mutta sokea hieroja, jolla kävin maanantaina, ilmoitti että myös oikeassa polvessa ja sen ympärillä on jotain häikkää. Juoksun aikana muutaman kilometrin juoksun jälkeen oikeassa polvessa oli kivun tuntemuksia muutaman minuutin, mutta muuten lumekinestioteippaus toimi hyvin eikä polvet ja pakara kipuilleet ollenkaan juoksun aikana.

Fiilis stadikalla ja lähtöalueella oli upea. Kaikki ne tuhannet muutkin juoksijat olivat lähdössä haastamaan itsensä ja tekemässä hyvää juoksua. Tänä vuonna minun lähtöryhmässä oli paikoitellen ruuhkaa ja varmana ei tarvinnut yksin tehdä matkaa, vaan juoksijoita riitti joka puolella. Jossakin välissä olisi voinut mennä hieman kovempaa, mutta toisaalta olinkin hakemassa tällaista massajuoksua. Joensuussa olisi saanut juosta samana päivänä puolikkaan ihan rauhassa.

Maaliin selvisin tänä vuonna ajassa 2.20.55 elikkä viime vuotisesta HCR:stä aika parani 21 min ja syksyn Kuopion puolikkaasta vajaa minuutin. Keskivauhti oli 6:40 min /km ja keskisyke 146. Juoksun rytmi oli hyvä ja jaksoin juosta koko matkan. Ilman varikkopysähdyksiä olisi ajasta voinut nipistää pois muutaman minuutin. Mutta juoksuun kokonaisuutena olen äärettömän tyytyväinen. Tänä vuonna pystyi ottamaan jonkinlaisen loppukirin ja stadikan loppusuora meni suorastaan lentäen. Se fiilis juosta maaliin tuollaisessa ympäristössä :))

Maalissa misku kouraan ja kuivaa ylle. Pienoisessa ruuhkassa patukan, välipalarahkan, banaanin, leipäpalasten ja juomien jonottelua stadionin ulkopuolella. Siitä hieman tönköin jaloin  hotellille suihkuun, syömään ja venyttelemään. Tänä vuonna ei ollut ollenkaan niin suuria kipuiluja juoksun jälkeen, vaan tänään olisi voinut vaikka lähteä lenkille. Mutta annetaan kropan palautua kunnolla ja sitten kohti uusia sporttiseikkailuja!
Edit klo. 19.12
Klikkailin omaa tulosta versus muut HCR selättäjät:
Naiset 45 v.  587 / 963
Kaikki naiset 4057 / 6084
Kaikki juoksijat 10812 / 13773

Elektroniikka - en ymmärrä!

Viime vuoden syyskuussa sain juniorilta synttärilahjaksi kaksi leffaa. Nämä ovat olleet "to see"-listalla siitä lähtien. Meillä on ollut elektroniikkaongelmia jo aika pitkän aikaa ja monissa vempaimissa. TV on pätkinyt ihan totaalisesti jo useamman kuukauden, juniori pudotti oman iPadinsä lattialle ja minun työkänny oli telakalla kuukauden. Minä en oikein hallitse näitä elektroniikkajuttuja ja muutenkaan en katso TV:tä oikeastaan yhtään. Sain kuitenkin edellisellä lomalla käytyä Gigantista kysymässä TV:n takuuaikaa ja se olikin 2 vuotta ja takuu oli vielä voimassa. Kuljetettiin TV:tä Giganttiin...huoltoon ja käytiin sen tiimoilta Gigantissakin erinäisiä kertoja kyselemässä tilannetta. Muutama aika sitten minulta paloi totaalisesti käämi tähän juoksuttamiseen ja erinäisiin lupailuihin jutun ratkaisuksi. Pidin sellaisen palopuheen Gigantin huolto-osastolla (omasta mielestä ihan nätisti :), että johan rupesivat asian ratkeamaan. Jo käynnistä seuraavana päivänä junioriin oltiin yhteydessä ja seuraavana päivänä soitettiin, että tulkaa hakemaan uusi TV. Tämä oli selvä jo ajat sitten, ettei vanhaa ruveta/saada korjattua. Nyt kun sitten vihdoin ja viimein saatiin uusi TV, juniori viritteli vempaimet niin, että sillä voidaan katsoa myös elokuvia. Eilen sain sitten katsottua noista synttärilahjaelokuvista toisen elikkä tuon Chloen. Pax jäi vielä varttumaan omaa aikaansa. Se on mukavaa, kun kaikki kuitenkin tapahtuu ajallaan, vaikkapa reilun puolen vuoden kuluttua!!!

Tarhapäivä

Kuva täältä

Reilu kaksi vuotta sitten tuli luettua Eve Hietamiehen kirja Yösyöttö. Tarhapäivä on suoraa jatkoa Yösyöttö-kirjaan. Jälleen kerran Hietamiehen sanan säilä ei jättänyt kylmäksi, vaan on todettava, että ei ole omena kauas puusta pudonnut. Tarhapäivä jatkaa juttua yksinhuoltaja Antin ja hänen 5 v (+ 2 kk) vanhan Paavo-pojan elämästä. Muutoksen elämään tuo puistoystävän Ennin jääminen ratikan alle ja joutuminen sairaalaan. Ennin tyttö Terttu muuttaa Antin ja Paavon luo äidin sairaalareissun ajaksi ja siitähän sitten saakin tekstiä muutama sata sivua sujuvasti lisää kirjaan. Karrikoiden ja huumorin keinoin kirjoitetaan pojan ja tytön välisistä eroista vaatteiden, osaamisen, harrastusten yms. osalta. Minusta kirja oli hyvin kirjoitettu, enkä kyseenalaistanut sen sisältöä vaan nautin hienosta kerronnasta ja varsinkin huumorista, jota kirjassa viljellään.