Tilinpäätös

Kirjoitin täällä toiveita vuodelle 2012. Tässä tilinpäätös kuluneesta vuodesta. Olen kopsannut toivepostauksen tekstin tähän kirjoitukseen mustalla ja punaisella kirjoitan tilinpäätöksen kuluneesta vuodesta.

Työrintamalla kipuilin koko alkuvuoden etsien paikkaani, identiteettiäni ja syitä kaikkeen tapahtuneeseen. Kesällä annoin työn imun ruveta viemään ja loppuvuodesta kerroin ex-työkaverille, että mottoni on nykyisin "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Aivan turha on pyristellä tässäkään asiassa tutkainta vastaan. Ainoana miinusasiana työkuvioissa on ainainen kiire ja työn määrän henkinen kuormittavuus. Tähän asiaan toivoisin helpotusta ensi vuonna! Mukavana asiana ensi vuonna työrintamalla toteutuu muutto ihan uusiin tiloihin, joka oman muuttorumban jälkeen muuttuu varmaankin iloiseksi asiaksi.
Työrintamalla töitä jaettiin syksyllä uudelleen ja minun työkuormaa helpotti tämä järjestely. Tosin työt eivät tekemällä lopu ja niinpä työntäyteisiä päiviä on saanut tehdä tuonkin jälkeen. Mutta on voinut keskittyä kapeampaan vastuualueeseen ja siihen kunnolla. Minä olen tällä hetkellä tyytyväinen omaan osaamiseeni juuri sillä paikalla millä teen työtä. Tosin mikään työyhteisöhän ei ole ongelmaton, mutta onneksi ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu.

Toukokuussa muutettiin uusiin tiloihin ja nehän ovat olleet tosi mieleiset. Yhtään kertaa ei ole ollut ikävä vanhaa työhuonetta.  Kahvitauotkin pidetään nykyisin Kaivohuoneella :)

 

Henkisesti "raskaan" työn vastapainoksi olen kerännyt itselleni mukavia ja mukaansa tempaavia harrastuksia, joita haluaisin edelleen kehittää. Liikuntarintamalla pidän varmaan lentopallon mukana kuvioissa ihan sen sosiaalisuuden takia. Vuosikymmenien tuttavuus pelikavereiden kanssa ei saa kuolla eikä kuihtua. Samoin seuratyö lajin parissa jatkuu varmaan jollakin intensiteetillä. Juoksurintamalla toiveissa olisi puoli- ja / tai koko maratonin juokseminen. Tätä edesauttaa töissä suunnitteilla oleva kunnonkohotusprojekti, johon olemme lähdössä toivottavasti mukaan.

Liikuntarintamalla tämä kulunut vuosi on ollut minulle antoisin ikinä. Sain taapertaa lappu rinnassa yhden puolikkaan toukokuussa ja sitten ihan juosta toisen puolikkaan syyskuussa. Nämä juoksut loivat uutta uskoa ja toivoa liikunnalliseen tulevaan. Jo ensimmäisen taaperruksen pohjalta uskalsin ruveta haaveilemaan liikunnan monipuolistamisesta ottamalla treenailuun mukaan pyöräilyn ja sitten syksyllä uinnin. Intoa puhkuen olen luonut myös haaveita tulevaan (erillinen postaus tulossa). Työpaikka läksi mukaan TYKE-hankkeeseen ja sekin on tuonut minulle erittäin mukavan lisän lajikirjollaan, testailuillaan ja muulla kanssa käymisellään treenikirjoon. Näiden liikkumisten johdosta olen ollut fyysisesti ja henkisestikin tosi hyvässä kunnossa koko vuoden. 
Lentopallon pelaaminen on jäänyt käytännön pakosta melkein kokonaan pois kuvioista syksyn aikana. Sen sosiaalisuuden menetys harmittaa ihan vähäsen :( Lentopallo on kuvioissa talkootyön merkeissä eli käyn kirjaamassa sekä Riennon että NiceTeamin pelejä.

 

Opiskelurintamalla jatkan Avoimen opiskeluja vasemmalla kädellä. Opiskelujen jatkamista ovat ihmetelleet kaikki kenelle olen niistä kertonut. Minä en tiedä, mitä haluan itselleni (tai muille) todistaa näillä opintopisteillä? Mutta, kun kuitenkin mieli tekee opiskella, niin antaa mennä ja katsotaan lopputulos! Kansalaisopiston kursseista kiinnostaisi jonkinasteinen englannin kielen opiskelu. Ensi viikolla täytyy tsekata tämän kevään kurssikalenteri.

Valokuvausrintamalla minua kiinnostaa luonto- ja makrokuvaus. Kuvauskurssien antia olen jo etsiskellyt netistä.
Opiskelu jatkui jonkin aikaa alkuvuoteen, mutta opintopisteitä ei tänä vuonna herunut. Opiskelun laitoin telakalle ehkä eniten sen takia, etten tässä työyhteisössä ja tässä asemassa tule tarvitsemaan (tässä vaiheessa?!?!) uutta tutkintoon johtavaa koulutusta. Tarvitsen ainoastaan vastuualueeseeni kohdistuvaa koulutusta ja kurssitusta. 
Valokuvausrintamalla olen elänyt heinäkuun jälkeen kännykameran ja pokkarin ehdoilla. Järkkäri on ollut siitä asti jäähyllä! Valokuvaus kiehtoo, mutta missä muodossa ja millä intensiteetillä nähdään tulevaisuudessa. Tämä blogini ei olisi blogi, jos siinä ei olisi valokuvia. Tosi vähän käytän netistä imuroituja kuvia (niissä on aina lähdemerkintä), muuten kaikki blogini kuvat ovat omia tuotoksia.

Kirjarintamalla jatkukoon sama mukava kirjatahti kuin tänä vuonna :)
Kirjoja tuli luettua vuonna 2012 29 kappaletta (kun se v. 2011 oli 53 kappaletta). Tähänkin määrään täytyy olla tyytyväinen :) Jumitin muutaman kirjan kanssa useamman viikon, koska kirja ei ollut vaan kiinnostava, mutta en voinut jättää lukemistakaan kesken!!

 

Vuonna 2011 aloitin  toisenkin uuden harrastuksen, nimittäin neulomisen. Tunika itselleni ja  sukat juniorille ovat jo käytössä ja käsityökorissa odottaa loppuun saattamista säärystimet. Neulominen kiehtoo minua tosi paljon. Siinä saa konkreettista, kaunista ja käytännöllistä aikaan ihan omin pikku kätösin.
Käsityörintama oli toinen selvästi plussalle jäävä toiminnan haara. Vuoden 2012 tuotoksia ovat (neulomisia ( vikkauksia):
- punatulkkulapaset
- säärystimet
- tuubihuivi II
- neliökauluri
- neliötunika
- oikeita isoäidin neliöitä yli 40 kpl (odottavat toteutusideaa!)
- fasaanivillasukat
- torkkupeitto I
- kesävillasukat, punaiset
- juhannusvillasukat
- kesävillasukat, siniset
- hihatin
- torkkupeitto II
- piirakkasukat 
- virkattu tunika
- mustat lapaset
- siniset lapaset
Tästä käsityöinnostuksesta olen erittäin iloinen ja toivon, että se tulee jatkumaan yhtä kivana ja aikaan saavana.

Juniorin ja karvaisen kanssa toivoisin saman yhteiselon jatkuvan kuin viime vuonnakin. Juniori tulee tänä vuonna täysi-ikäiseksi ja sekin tuo omat kuviot eteen, kuten autokoulun. Toivoisin voivani antaa hänelle ne elämän eväät, jotka kantavat itsenäiseen ja onnelliseen hänen omaan elämäänsä. Karvainen saattaa elää jo viimeisiä vuosiaan ja toivonkin että se voisi elää ne onnellisena ja rakastettuna koirana. 

Muuten ihmissuhderintamalla toivoisin hieman vilkkaampaa vuotta, kuin viime vuosi!
Juniori täytti 18 v. marraskuussa ja sai ajokortin joulukuun puolella. Vajaa kuukausi on jouduttu neuvottelemaan, aikatauluttamaan, laittamaan tärkeysjärjestykseen molempien menoja. Mamma on muutaman kerran joutunut kävelymieheksi, mutta ihan omasta vapaasta tahdosta. 
Karvainen on vanhentunut taas vuodella ja lokakuussa ikää tuli 11 vuotta, joten elämän ehtoopuolella alkaa karvaisen elämäkin olla. Ajattelen jo kauhulla tilannetta, että juniori muuttaa pois kotoa ja karvainen saavuttaa elämän päätepisteen samaan aikaan!
Vapaa-ajan sosiaalinen elämä ei ole vilkastunut, tosin en ole sen eteen töitä tehnytkään. Vapaa-aika on mennyt tosi rattoisasti harrastusten ja talkootöiden merkeissä.

Tekstin valokuvat on otettu 24.12.2012