I am flying

Eilen pääsin neljän vuoden tauon jälkeen taas lentämään pienkoneella. Edellinen lentoreissu suuntautui Lieksan Viekin lentokentälle ja siitä voi lukea täältä. Eilinen lentoreissu oli jo tilauksessa viime kesänä, mutta eilen se vihdoin toteutui.

Tuolla on minun koti :)

Pyörittiin ensin Joensuun kaupungin päällä, kun lentäjä kuvasi työkohteitaan. Minä sain ihan vähän olla taas puikoissa ja yrittää pitää koneen lentoradallaan kuvausten aikana. Ihan pikkasen vaan jänskätti koko lento ja sitten vielä puikoissa olo.

Sitten lähdettiin tekemään pieni lentotrippi kohti Rantasalmen korpikenttää. Kenttä on keskellä ei mitään, eikä sen lähettyvillä ollut mitään toimintaa. Kenttä on ollut sota-aikana kesällä 1941 kahden laivueen tukikohtana.

 

Tuonne laskeudutaan!

 Pikkasen oli pomppiva laskeutuminen kentän epätasaisuudesta johtuen.

Katseltiin vähän ympärillemme ja nautittiin pientä välipalaa. Aika hikistä puuhaa tuo lentäminen tuollaisella pienellä koneella. Mutta onpahan vaan tämä Suomen luonto, metsät, pellot ja vesistöt tosi kauniita näin kesällä. Eikä linnuntietä ole pitkä matka mihinkään.

Kun oltiin lähdössä pois kentältä, oli lentomuurahaisten armeija vallannut meidän koneen kauttaaltaan. Onneksi niitä ei ollut matkustamossa, vaan niitä kiinnosti koneen valkoiset siivet. Paluumatkalla katseltiin Saimaan vesistöä ja muutamaa pikkukuntaa ilmasta käsin. Mukava pieni reissu vähän erilaisella kulkuvälineellä.

Kesäviikonloppu

Käpyjen potkimisen jälkeen pääsin perjantaina jo tositoimiin. Perjantaina oli vuorossa Energyllä alavartalo - Wattbike treeni ihan yssiksein. Hieman jänskätti tehdä yksin treeniä, mutta Sinin kanssa oli tehty sotasuunnitelma miten toimitaan jos suorituspaikat on varattu. Niin jouduin heti alkuverran jälkeen soveltamaan treeniä, mutta soveltaenkin treenistä muodostui tosi kiva. Viime talvinen fundeerailu salihommista päätyi jälleen kerran parhaalla mahdollisella tavalla. Ei käy salitreeni yksitoikkoiseksi, vaikka tuollaista settiä tekisikin säännöllisesti.

Lauantaina sai huolella valmistautua sunnuntain pitkään tritreeniin. Kuvassa yksi valmistautumismetodi eli syöminen. Niin tärkeää syödä hyvin ja monipuolisesti ennen pitkää treeniä eikä se hiilaripeikko onneksi kummittele enää siellä taustalla niin voimakkaasti. Pakko on syödä mieli jaksaa. Lauantaina sain myös tehtyä muutaman rästikotihomman eli vietyä muutaman säkin lähinnä vaatteita kirpparille. Tein loman aikana totaaliputsauksen vaatehuoneessani. Kirppiskasaan lensi armotta ylisuuret ja pitämättömät vaatteet. Näin saivat hyllytilaa uhkaavasti kasvavat treenivaatepinot :)

Sunnuntain pitkän tritreenin sain tehdä mahtavassa hellekelissä. Totaalimuutos viikon takaisen treenin säähän. Nyt alkaa vihdoin varmistua itsellenikin, että jos ei mitään haaveria satu kahden viikon Kuopion perusmatkalla, niin maaliin asti selviän.

Tämän päivän huomioita:

1. Juoksussa en voi käyttää kompressiosäärystimiä / -sukkia. Minulla oli tänään sääystimet jalassa uinnin ja pyöräilyn aikana. Juostuani muutaman kilsan olivat jalat pohkeiden alapuolelta niin juntturassa / kipeät, ettei juoksusta tullut mitään. Arvoin mikä jalkoihin iski ja pähkäiltyäni eri asioita tuli mieleen säärystimet. Istahdin tienvieri kankaalle ja otin säärystimet pois ja heti loppui vaivat jaloissa. En ole kauhean montaa kertaa säärystimiä pitänyt juostessa. Käytän niitä vain porrastreeneissä, jossa ne ovat toimineet vallan hyvin. Tänään varmaan jalat turposivat niin, että verenkierto jaloissa estyi kompression takia!?!?

2. Testin uuden Sailfish tripukuni ja tulin siihen lopputulokseen, että puvun toppiosa on minun rintavarustukselle juoksussa liian heppoinen. Sen tulen vaihtamaan johonkin muuhun toppiin ainakin Kuopiossa kisatessa.

3. Minulle puhkesi jonkin sortin "uintiallergia" keväällä hallissa uinnin jälkeen. Sama vaiva on jatkunut myös avovedessä uinnin jälkeen. Oireet ovat tirskutus ja nenän vuoto, jotka kestävät yleensä seuraavaan aamuun. Aika hurjan kohtauksen sain, kun uin rannalla, jossa oli sinilevää tässä muutama aika sitten. Minulla on käytössä nenäsumute ja loman aikana hommasin allergiapillerit. Mutta vaiva tuntuu vain jatkuvan lääkkeistä huolimatta. Pitäisi varmaan kokeilla nenäkannua, jonka ostin jo kevättalvella, mutta en ole saanut ajoiksi testiä! Auttaisikohan se tuohon vaivaan?

Viikonloppu on ollut taas niin valtavan kiva auringon, kesän, treenien, olotilan jne.......johdosta. Tästä on kiva jatkaa uuteen viikkoon. Huomen illalla on vuorossa jotain ekstraa...jänskättää jo aika tavalla :)

Taidetta

Viime vuoden syyskuussa tein postauksen Penttilänrannasta. Postauksen voit lukea täältä. Tuolloin alueen rakentaminen oli ihan alkumetreillä, eikä alueella vielä paljon ollut rakenteita maan päällä. Nyt alueelle on valmistunut ensimmäiset kerrostalot ja uusia taloja rakennetaan tiuhaan tahtiin. Ennen kuin alueella voidaan ottaa käyttöön uusia rakennuksia, niin kunnallistekniikan pitää olla valmiiksi rakennettua ja vesihuollon toimia. Kuvassa on meidän firman jätevedenpumppaamon maanpäällinen osa. Neliöitä, kuutioita, pumppuja, putkisota jne. on paljon myös maan alaisissa osissa.

Penttilänrannan alueelle rakentamisessa toteutetaan taidetta %-periatteella. Yksi prosentti rakentamiskustannuksista käytetään taiteeseen, joka sijoittuu alueelle. Valokusissa on meidän firman taiteen toteutus Penttilänrantaan. Julkisivutaiteen rakennukseen toteutti kuvataiteilija Heidi Vasara. Taiteilijalle annettiin aiheeksi vesi, jonka pohjalta hän suunnitteli kahden julkisivun taiteen. Kahdelle julkisivulle taiteilija taiteili otteita alueen suunnitelmista / kaavoista.

Käpyjen potkimista

Viime viikko oli treeneissä määräviikko. Treenitunteja kertyi kaiken kaikkiaan 16 h ja rapiat. Se on enkka treenituntien määrässä ikinä. Pääsiäisen seutuun tuli rapiat 13 h, kun olin siellä trileirillä ja siellä kertyi viikonlopun aikana treenitunteja. Lomaviikolla tein useana päivänä aamu- ja iltatreenin tai sitten pitkän yhden treenin. Viikko oli kiva, eikä totaalista stoppia tullut missään vaiheessa vaan loppuun asti sinniteltiin vaikka sunnuntain tritreenissä oli jo kestämistä!

Tämä viikko on sitten aloitettu sellaisella lajilla kuin käpyjen potkiminen ja miettiminen. Raskasta tämä käpyjen potkiminenkin on, kun on tottunut höseltämään koko ajan. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi kotonakaan, vaan illat vierähtävät ohi ihan tuosta noin vaan.

Miettimisen tarkoituksena olisi käydä läpi omia vahvuuksia ja heikkouksia laji lajilta. Pää lyö kyllä tässä asiassa nyt ihan tyhjää.

Onneksi pääsen tänään jo höntsäilemään juoksun merkeissä ja perjantaina salille.

Tämäkin käpyjen potkiminen on varmaan tervetullutta aikaa kaiken keskellä ja toivottavasti tuottaa sen tuloksen, mikä sen tarkoitus on.

Blogitekstin kuvituksena minun vanhuksen tämän kesäinen uintireissu. Vanhuksella alkaa vaan vauhti uhkaavasti hidastua ja makuuasentoon on aina päästävä. Jaloillaan ei olla enää kuin lyhyet lenkit ja siirtymiset paikasta A paikkaan B. Aika usein lyödään liinat kiinni, eikä lähdetä edes sille pienelle lenkille. Samoin sänkyyn hyppääminen ei onnistu joka kerta vaan on tyydyttävä mamman sängyn vieressä lattialla nukkumiseen. Ikäähän tuolla vanhukselle tulee lokakuussa 12 vuotta.

Määräviikon loppu

Määräviikko jatkui keskiviikkoaamuna heti aamupalan jälkeen kympin lenkillä, johon sisällytin koordinaatiot ja jatkui illalla alkuverran jälkeen tehtävällä keskivartalon lihaskunnolla. Keskiviikkona vaihtui näillä hoodeilla kesä syksyyn ihan kertalaakista. Keli viileni ja vettä satoi koko päivän. Heti iski itseenkin sellainen flegmaattinen olotila, että tässäkö tämä nyt oli?

Mutta onneksi torstai-iltana Lykynlammen porrastreenit voitiin pitää ihan inhimillisessä kelissä. Porrastreenien kuvat on ottanut Hanna, joka pitää myös treenintäyteistä blogia. Torstain porrastreeni sisälsi taas uusia ja erilaisia liikkeitä. Tuo "ass to grass" portaiden alastulo oli kyllä aika kauhee, samoin kuin rapukävely portaita ylöspäin (ei kuvaa).

Perjantaina kävin tekemässä kevyehkön paikkoja avaavan uinti - juoksutreenin samoissa Lykynlammen maisemissa, jossa oli määräviikon huipennuksena sunnuntaina vuorossa uinti-pyörä-juoksutreeni elikkä ihan oikea triathlontreeni. Jo perjantaina ei olisi oikein hotsittanut lähteä treenamaan ja sunnuntaina oli aivan pakko käskyttää itsensä matkaan. Sunnuntain tihkusade ja kolea keli ei paljon houkuttanut pitkään treeniin! Uintiin ei onneksi vesisade haittaa, mutta juuri uinnin vuoksi on pakko lähteä "merta edemmäksi kalaan" eli tuonne Lykylle ja kasattava kaikki tarvittava autoon. Tänään olisin kyllä tarvinnut vaihtosukat ja toisen pitkähihaisen treenipaidan mukaan. Uinti sujui taas tosi kivasti, vaikka sitä aina eniten jännitän. Uinnissa tulee sellainen "en jaksa vaihe" jossakin 500 m paikkeilla, mutta kun sen yli pääsee niin helpottaa. Kävin kyllä jokaisen lenkuran jälkeen laiturin portailla ihan oman mielenterveyden takia. Minulla on menossa myös päivystys, joka tarkoittaa pientä varpailla oloa koko ajan. Onneksi ei tänään kesken treenin tarvinnut sännätä minnekään. Pyöräily oli tänään sanoisinko tukkoista. Ketutti koko matkan kääntöpaikalle, mutta onneksi vähän ennen kääntöpaikkaa näin vilauksen valkusta, joka oli Joensuun Pyöräilijöiden sunnuntailenkillä ja sain siitä virtaa jatkaa takaisin autolle ja juoksemaan. Tänään kävi kyllä sata kertaa mielessä ensin uinnin ja sitten pyöräilyn jälkeen, että menen kotiin ja teen myöhemmin pyörän / juoksun. Mutta onneksi en antanut ajatuksilleni siimaa, vaan pyörän jälkeen laitoin lenkkarit kylmiin jalkoihin, joissa oli ne litimärät sukat. Ajotakki pois päältä ja firman lippis päähän ja ei kun juoksemaan. Jalat olivat ihan tönköt ja kylmät (samoin kuin koko kroppa) muutaman ensimmäisen kilometrin ennen kuin rupesi lämpenemään. Juoksin sitten 9,5 kilometriä enkä yhtään enempää. Autolla heti protskupatukkaa ja energiajuomaa naamariin, kuivaa ylle ja kiireesti kotiin. Kotona heti sauna lämpiämään, vaatteet ja pyörä pesuun ja lisää ruokaa nassuun. Saunassa lämpeni sitten lopullisesti ja nyt on taas kaiken voittanut olotila! Ensi viikko on kevyt viikko, jolloin tankataan ja relataan treenaamisesta.

Kuolleiden satama

Sain keväällä Anna-lehden kestotilaajalahjana valita muutamasta Otavan kirjoista lahjakirjan itselleni. Valitsin Patricia Cornwellin kirjoittaman Kuolleiden sataman. Kirja on toiseksi uusin kirja Kay Scarpettan tutkimuksia kirjasarjasta. Listasin postaukseen Wikipediasta kaikki tuohon sarjaan kuuluvat kirjat. Siinäpä tavoitetta lukea nuo kaikki! Kirja oli omalla tavallaan mukavaa luettavaa ja ihan minulle mieleinen sisällöltään. Sellainen helppo tapaus, jossa kirja ei mene oman pään sisään vaan pysyy fiktiivisenä luettavana. Näitä helppoja tapauksia pitää saada aina välillä luettavien joukkoon. Kirjojen lukutahti on ollut tänä vuonna heikohko, vaikka aikaakin lukemiseen olisi. Enemmän vain tulee vietettyä aikaa tällä koneella. Annoin myös itselleni kirjan osto kiellon! Nimittäin lukemattomia kirjoja löytyy hyllystä tällä tahdilla luettavaksi ainakin vuodeksi! Katsotaan miten pitkään menee ennen kuin uhmaan kieltoa :)

Kay Scarpettan tutkimuksia

• Post mortem (Postmortem, 1990, suom. 1994) 
• Mitä jäljelle jää (All That Remains, 1992, suom. 1993) 
• Ruumiin todistus (Body of Evidence, 1991, suom. 1994) 
• Julma ja tavaton (Cruel and Unusual, 1993, suom. 1995) 
• Ruumistarha (The Body Farm, 1994, suom. 1996) 
• Köyhien kalmisto (From Potter's Field, 1995, suom. 1996) 
• Ansaittu kuolema (Cause of Death, 1996, suom. 1997) 
• Luonnoton surmaaja (Unnatural Exposure, 1996, suom. 1998) 
• Syttymispiste (Point of Origin, 1998, suom. 1999) 
• Mustalla merkitty (Black Notice, 1999, suom. 2000) 
• Viimeinen piiri (The Last Precinct, 2000, suom. 2001) 
• Raatokärpänen (Blow Fly, 2003, suom. 2003) 
• Pahan jäljillä (Trace, 2004, suom. 2004) 
• Pedon leima (Predator, 2005, suom. 2005) 
• Kuolleiden kirja (Book of the Dead, 2007, suom. 2008)
• Scarpetta (Scarpetta, 2008, suom. Ilkka Rekiaro, 2009) 
• Valokeilassa (The Scarpetta Factor, 2009, suom. Ilkka Rekiaro, 2010) 
• Kuolleiden satama (Port mortuary, 2010, suom. Ilkka Rekiaro, 2011) 
• Punainen usva (Red Mist, 2011, suom. Ilkka Rekiaro, 2012) 

PS. Lopetin muuten Annan kestotilauksen, kun kauhistelin lehtilaskun suuruutta. Lehden lopettaminen kävi supsikkaasti sähköpostin välityksellä ja maksoin vain saamistani lehdistä ja lehti loppui tulemasta kuin seinään. Mutta sain heti sähköpostiin tarjouksen kolmen kuukauden lehden tarjouksen, joka oli hinnaltaan murto-osa kestotilauksen hinnasta. Olisin myös saanut uuden tilaajan lahjaedut. Vielä on mietinnässä käytänkö tuon tarjouksen hyväkseni. Tykkään Anna-lehdestä edelleenkin, mutta kun lehti tulee kerran viikossa niin usein muodostuu monen lehden pino ennen kuin joudan lukemaan niitä

Määräviikon alku

Nishikit ja pyöräilijät tauolla

Viimeinen lomaviikko on määräviikko treeneissä, koska silloin on aikaa tehdä pitempiä ja enemmän treenejä. Eilen aloitettiin heti aamusta tunnin juoksulla ja jatkettiin illalla HC-treenillä. HC:ssä otettiin tehoja irti kahvakuulaillen ja mäkivetoja tehden. Tein kuulailut kevyellä 6 kg:n kuulalla, mutta hauberit ovat tänään olleet ihan kiitettävän kipeät. Mäkivedot hapottivat valmiiksi väsyneitä jalkoja vielä vähän lisää.

Tänään tiistaina herättiin sitten normiaikaan (kuten työaamuina) ja lähdettiin maantiepyöräilemään Sinin kanssa puoli kahdeksan aikoihin. Treenistä muodostui pitkä (4,5 h) ja kaloreita kului! Pyöräiltyä tuli 110 km kahdella tankkaustauolla höystettynä. Pyöräily sisälsi kolme voimaveto osuutta. Minulle voimavetotreeni oli ensimmäinen ja ensimmäinen kolmesta meni myös sisäistäessä sen sisältöä. Kahdella seuraavalla vedolla jo sai tuntuman treenin tarkoitukseen, mutta sitten unohtui vetojen jälkeinen palautteluveto. Kun oli vain hyvä tuntuma vetojen tehosta jaloissa. Pyöräilyn alku sujui pienessä vesisateessa, mutta onneksi päivä kirkastui lopulta aurinkoiseksi. Pyöräilyn toinen viisikymmentä kilometriä meni ihan huomaamatta ajaessa ja rupatellessa. Todella kiva maantiepyöräily!!!

Perjantain treeni kuntosalilla

Kuva täältä

Perjantaina tehtiin yhteistreeni omavalmentaja Sinin kanssa salilla. Kun minulla nyt sattuu olemaan Suomen huipputason pyöräilijä valmentajana ja treenikalenterin laatijana, niin pakkohan siihen on kuulua lajille ominaista treenailua. Ja olipahan taas erilainen, mutta aivan huippu treeni. Treeni mentiin tekemään Energylle, jossa on Wattbike. Kokeilin tuota pyörää ekan kerran keväällä, kun oli TYKE:n kuntosalikokeilu. Taisin itseasiassa pienen opastuksen jälkeen polkea pyörää tunnin verran. Perjantaina tehtiin yhdistelmää elikkä alavartalotreeniä laitteilla ja välillä poljettiin Wattbikellä. Wattbikeen vahdettiin minun omat polkimet, joihin käy minun pyöräilykengät ja näin saatiin pyöräilystä kaikki teho irti. Normaalisti pyörässä on tuollaiset polkimet niin kuin tuossa kuvassa. Eli salille mennessä täytyy olla mukana työkaluja, kuten kuusiokoloavain ja jakoavain. Salitreenejä ei ole vielä kovin usein treenikalenterissa, koska nyt keskitytään Kuopion perusmatkalle ja sen jälkeen juoksuun.

Palauttavaa vierailla hoodeilla

Kuvassa on  palkinto, jonka sain Voimarinteen sprinttikisan oman ikäluokkani hopeasta :))

Puolimatkan lähtö sunnuntaina

Pyöräilyn valvontaa

Voimarinteen oman sprintin jälkeen lauantaina oli vielä vuorossa perusmatkan kisa. Jatkoin lomailua Voimarinteen residenssissäni vielä sunnuntaihin, jolloin vuorossa oli puolimatkan kisa. Seurasin noita kisoja mielenkiinnolla ja tsekkailin miten kisailijat toimivat vaihdossa ja muutenkin eri tilanteissa. Mukavaa oli myös tsempata kisailijoita ja varsinkin sunnuntaina tuli keskusteltua useamman kilpailijan huoltojoukkojen kanssa.

Sunnuntaina kuulin myös, että lauantain kisassa oli annettu pyöräilyn peesauksesta "stop and go"-rangaistuksia, jossa peesaajan on pysäytettävä pyöränsä ja nostettava se ilmaan ja sen jälkeen saa jatkaa matkaa. Porukka oli tyytyväisiä, kun kisassa oli toteutettu näitä rangaistuksia.

Sunnuntaina siirryin Nummelaan jatkamaan pikalomailua ison siskon luokse. Sunnuntai meni muuten lepopäivän merkeissä aurinkoisessa kelissä kisoja katsellen, autoillen Nummelaan ja nauttien sosiaalisesta kanssakäymisestä sukulaisten kanssa.

Maanantaiksi oli treenikalenteriin merkitty ap uintia ja illaksi palauttava pk juoksu. Pää tuntui heti aamusta jotenkin tukkoiselta, että en uskaltautunut uimaan minulle vieraaseen paikkaan. Juoksemaan teki kuitenkin heti aamusta mieli ja lähdin hyvin määrätietoisesti vieraille kevareille jolkottelemaan. Aurinkoisen kelin takia valitsin vähän varjoisampaa kulkureittiä. Juoksentelin aikani ja nautin juoksusta (voi kunpa olisi ollut sama fiilis sprintin juoksussa). Palailin takaisin samaa reittiä ja tein vielä ketunlenkin, jotta saan tunnin täyteen juoksua. Mutta enpä osautunut oikeille väylille takaisin isolle siskolle! Läksin sitten oikaisemaan polkuja pitkin, mutta sielläkin tuli iso tie vastaan, joten lenkki virahti 15 minuuttia pitkäksi, kun täytyi ottaa varman päälle ja palata tutuille reiteille, josta varmasti osasi takaisin lähtöpaikkaan.

Maanantai-ilta meni vielä mukavasti siskon pojan poikien (4 v. ja 2 v.) touhuja seuraten ja heidän kanssaan pallopelejä pelaten ja sukulaisten kanssa seurustellen. Siinä sivussa nautiskeltiin ison siskon tekmää bravuria eli kotipizzaa, jota on ihan pakko saada jokaisella vierailulla heidän luokseen. 

Rahan reikiä

 

Kun valmistauduin Voimarinteen triathlooniin, tajusin muutama viikko ennen kisaa, ettei minulla ole triasua. Se on kyllä yksi tärkeistä asioista kisatessa. Olishan ollut mahdollista vaihtaa aina jokaiseen lajiin ominainen asu vaihdoissa, niin kuin joku näytti tekevän. Mutta kyllä se on paljon helpompaa kun on asusteet kisan mukaan. Tilasin sitten netistä Haijaa.fi  firmasta Newline kaksiosaisen triasun koossa S. Minä kun luulin olevani niin pieni. Mutta en tajunnut, että minun reidet ja hartiat eivät mahtuneetkaan tuohon asuun. Tai oikeastaan yläosa kinnasi hartioista niin paljon etten voi sitä käyttää. Housut ovat muuten sopivat, mutta puntin alareuna kiristää hivenen minun reisiä. Nuo pöksyt olivat minulla päällä Voimarinteen kisassa, kun en kerennyt vaihtaa tuota asua kokoon M ennen kisoja. Yläosassa oli uinnin aikana toppi ja sitten ekassa vaihdossa minulla oli vaihtoehtoina vaihtopaikalla hihaton toppi, lyhyt- ja pitkähihainen urheilupaita. Vedin sitten pyöräilyyn päälle sen lyhythihaisen ja ihan hyvä, koska keli oli sateinen ja pilvinen.

Voimarinteen expossa oli Endurance Sportsin osasto, jota kävin päivien aika useasti tsiikailemassa. Kisan jälkeen sitten antauduin myyjän kanssa jutusteluun ja hän kaiveli peräkärrystä tuollaisen kolmiosaisen M-koon triasun. Kävin sitä sovittamassa omassa residenssissäni ja pukuhan istui minun päälle kuin hansikas. Myyjäsetä vielä evästi minua sanomalla, että siinä on sinulle loppuelämäksi triasua! Puku oli tosiaan aika kallis, mutta antoihan myyjäsetä minulle vähän alennusta kun ostin vielä heidän kompressiosäärystimetkin. Myyjäsetä ei ruvennut minulle myymään pinkkejä säärystimiä vaan sanoi topakasti, että valkoiset tai mustat hän myy. Niinpä valkkasin valkoiset säärystimet, kun minulla on jo yhdet mustat, tosin toisen firman. Jatkossa ei trikisat ole ainakaan kiinni vermeistä. Ne ovat nyt tikissään!  Niin ja onhan minulla Endurace Sportista ostettu Sailfishin märkkärikin,  niin että  jatkossa mennään triathloonit sitten tuon firman mannekiinina menemään :)))))

Toinen rahanreikä muodostui tiistaina, kun tulin kotiin ja kaivelin Nishki-maantiekiiturin Volvon takakontista pihalle. En muistanut varmistaa mittareiden asentoa, voi minua!!!! Voimarinteellä vein kiiturin ihan residenssiin sisälle ja tarkistin kaikki jutskat siellä. Tiistaina minulla oli vielä illalla vuorossa maantiepyöräily ja jätin kiiturin ulos valmiiksi. Läksin siitä sitten ajamaan ja tuo nopeusmittausjutska olikin vääntynyt pinnojen väliin. Kuului vain rits ja räts ja keräilin osat maasta. Sitten ei tiistain lenkillä, eikä keskiviikon tempossa tsekattu mittarista muuta kuin kadenssia. Nyt täytyy yrittää saada varaosana tuo härpäke, mutta saattaa sille muodostua hintaa hivenen. Ainakin epäilen niin!

Tempoiltiin taas

Treenaaja ja koutsi  treenin jälkeen (kuva @ Sini)

Eilen oli taas keskiviikko ja tempotreenipäivä. Sini-koutsi oli kirjannut treenikalenteriin keskiviikolle 2 x Iiksenvaaran tempolenkura. Keli oli ihan toista kuin edellisellä viikolla ajetussa temmossa. Vettä satoi ihan oikeesti. Huono keli ei houkutellut paikalle kuin kaksi superinnokasta naista ja yhden miehen. Kaveri lähti omalle kierrokselleen ja minä koutsin kanssa omalle. Ensimmäinen kierros mentiin niin, että minä ajoin edellä ja pidin sitä vauhtia mitä jaksoin. Sini tuli perässä. Sinin pyörään oli asennettu hänen sponsorin videokamera, jolla kuvattiin videoo minun tämän hetkisestä pyöräilystä. Ensimmäisen lenkin loputtua jatkettiin heti toiselle lenkuralle, niin että pääsin jälleen Sinin peesiin. Siinä olikin kestämistä! Välillä piti huudella, että en jaksa, mutta Sini tsemppasi ja minä ainakin yritin.

Näillä lenkuroilla ei menty ollenkaan minun mukavuusalueella, vaan koko treeni oli yhtä epämukavuutta. Mutta tätä just halusin, kun avauduin eilen päivällä koutsille omaa luuseriutta Voimarinteen sprintin juoksuosuudella. Ihan oikein minulle!!!

Pyöräilyn jälkeen loppuverraksi kotiin ajelu ihan läpimärkänä. Kotona kuivaa vaatetta ylle, ruokaa ensimmäinen satsi naamariin ja lihashuoltoa kehiin. Tämän treenin jälkeen tuntui, että lantio ja jalka ei millään nouse, mutta kyllähän niiden oli vaan noustava! Lopuksi vielä hyvät venyttelyt, suihkuun ja toinen satsi ruokaa naamariin. Ja tuossa vaiheessa iltaa voi todeta taas, että olipa hyvä jotta tuli lähdettyä :)

Voimarinteen sprintti

Lähdin ajelemaan perjantaiaamuna kohti Sastamalaa ja Voimarinnettä. Tuo seutukunta oli ihan käymätöntä aluetta minulle. Paikan nimet Sastamala, Häijää, Karkku jne. ei sanonut minulle mitään ennen kuin aukaisin Google Mapin ja laitoin reittihaun päälle. Jonnekin Tampereen taakse pitäisi ajella useampi tunti. Sini-koutsi ohjeisti tankkaamaan hyvin matkalla ja tekemään pientä taukojumppaa pysähdyspaikoilla, jotta kroppa ei ole ihan jumissa lauantaina.

Saavuin Voimarinteelle joskus viiden paikkeilla ja majoittauduin ihan pelipaikkojen viereen.

Vaihtopaikat näyttivät vielä näin autioilta. Ensimmäisenä säntäsin rantaan tsekkaamaan uintireitistön. Harmittelin rannassa sprinttimatkan uinnin lyhyyttä, koska olisin halunnut kokeilla miten 750 m uinti minulla tuollaisissa olosuhteissa sujuu. Uinnin suhteen olin kyllä tuossa vaiheessa jo ihan rauhallisella mielellä.

 Illalla vielä höntsäsin läpi juoksureitin, kun tsekkasin sen ensin kännyn netistä. Samoin katsoin mistä pyöräreitti kulkee, jotta tietää kutakuinkin mihin suuntaan pitää kääntyä milloinkin.

Kuva täältä @ Timo Kananoja

Lauantaiaamuna oli pientä jännitystä ilmassa ja olin tikkana paikalla, kun vaihtoalue aukaistiin. Valitsin ihan piikkipaikan pyöräilyn lähtöön. Kuvassa tangolla roikkuu minun Sailfish kapsäkki ja näköjään märkkärikin nurinpäin Olen kuvan ottohetkellä pyöräilemässä. Kun arvoin vaihtoaluetta kuntoon yksi mukava herrasmies tuli jututtamaan ja siinä rupatellessa menikin aika ihan huomaamatta eikä kerennyt sen enempää jännittää.

Kuva täältä @ Timo Kananoja

Ennen uintia mietin, että lähden ihan vasemman puoleisesta reunasta. Mutta sitten kuitenkin valitsin ihan oikean puoleisen linjan. Uinti lähti heti tosi vaivattomasti kulkemaan enkä itse kokenut mitään ryysistä. Tosin jossakin vaiheessa uin edellä hitaammin uivan päälle. Uintireitin poijut olivat niin isot, että suunnistaminen oli helppoa. Minä uin suoraan poijulle ja ohitin sen ihan nuolemalla eikä siinäkään vaiheessa ollut ketään tiellä. Hämmästyin uinnin sujumista koska siitä on vähiten kokemusta ja se pelotti ehkäpä eniten.

Kuva täältä @ Timo Kananoja

Matka uinnista vaihtoalueelle oli yllättävän pitkä ja raskas. Siinä oli nurmikko-, asfaltti-, porras- ja pururatanousua. Vaihdossa jouduin säätämään paitaa ja muutakin vermettä päälle. Pyöräilemään lähdettiin pienen sadekuuron saattelemana ja jotenkin en saanut tuntumaa pyöräilyyn yhtään. En osannut sanoa menikö se hyvin vai huonosti. Sitten kun maanantaina sain kaikki osuusajat silmieni eteen, niin totesin että pyöräosuus menikin paremmin kuin uskalsin edes toivoa.

Pyöräily päättyi sopivan hapottavaan ylämäkeen ja omasta mielestä tein nopeamman vaihdon juoksuun, muta eihän tuo ajassa paljon nopeampi ollut. Juoksu lähti sujumaan yllättävän hyvin siihen nähden mitä kahdessa Lykyllä tekemässäni tritreenissä oli sujunut. Juoksu oli puoli väliin asti laskuvoittoista ja sitten takaisin nousuvoittoista. Juostiin pururataa, asfaltti- ja soratietä ja olihan siellä pieni pätkä ihan sellaista peltotietäkin. Juoksu ei vaan jotenkin maittanut yhtään. Ei vain viitsinyt, kehdannut eikä huvittanut antaa itsestään kaikkea. Katsoin vain kun useampikin nainen ja tyttö meni ohitse ja sottailin että mitäpä tässä hötkyilemään. Jotenkin ei painanut jaloissa eikä hengessä (niin kuin yleensä), mutta en vaan saanut itsestäni irti enempää. Maaliin tulin ihan hyvävoimaisena eikä kisa painanut ainakaan hirveästi sunnuntainakaan.

 

Tulokset voi tsekata täältä. 

Kisan jälkeistä tankkausta

Mukava oli päästä kokemaan triathlonkisa ja sen henki. Tosi mukavaa oli myös nähdä livenä toisia bloggaajia, joiden blogeja seuraan:  Rahkamuija ja Rahkaäijä, Jaanaba, Härre ja Tinke (Jaanaban hovikuvaaja, jonka kuvia myös tämän blogitekstin kuvituksena), Kauramoottori ja Reippaasti-blogin Mirjami. Välitöntä, mukavaa ja tsemppaavaa porukkaa koko triathlonsakki.