sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Pyhäselän ympäriajo


Tänään oli vuorossa Kiiturin ensimmäinen tosi testi ja vähän sen omistajankin :) Nimittäin olin ilmonnut itseni Joensuun Pyöräilijöiden Pyhäselän ympäriajoon, joka oli pituudeltaan 120 km. Virallinen ajopäivä olisi pitänyt olla eilen lauantaina, mutta sateen uhkan takia perjantai-iltana oli tehty päätös kisan siirtämisestä varapäivälle elikkä tälle päivälle. Minä valmistauduin ajoon tankkaamalla perjantaina ihan oikeesti. Vedin vielä illalla kello kahdeksan aikaan tuplapalat suklaakakkua. Päivällä olin syönyt runsaan tarjotun lounaan ja illalla saunaillassa vielä ennen tuota suklaakakkua patonkia, salaatteja ja kanaa. 
Lauantaina keli oli aamusta hiukka viileä, mutta lämpeni iltapäivälle eikä ainakaan Joensuussa satanut pisaran pisaraa. Kävin vielä lauantai-iltana Kaunislahdessa treenaamassa avovesiuintia sellaisen 30 minuuttisen. En uskaltanut olla pitempään, vaikka keli ja oma uintifiilis olisivat suoneet pitemmän uintitreenin.


Tänään läksin kotoa Kiiturilla Urheilutalolle, josta pyöräilyn lähtö tapahtui. Rullasin varmuuden vuoksi toiseen pullotelineeseen pyöräilytakin. Urheilutalon pihalla minua ihan hiukka hävetti tuo takki, kun muut olivat varautuneet kahdella juomapullolla. Ensin ajettiin Ylämyllylle etumiesten hoitaessa vauhdinjaosta. Kun käännyttiin Mattisenlahdentielle rupesi porukka hajaantumaan ja etsimään oman vauhtista porukkaa. Yritin käyttää kaikki peesit hyväkseni ja onnistuinkin osan matkaa. Päästiin ensimmäiselle huoltopisteelle, jossa vedin ruikkarin banaanilla, mehua ja täydensin oman juomapullon. Huoltopisteeltä ampaisin yhden naisen peesiin ja ennen kuin tultiin Arvinsalmen lossille vedin jonkin matkaa. Lossia oli odottamassa yksi nainen ja yksi mies ja tämä nainen kertoi olevansa minun kansakoulukaveri yli neljänkymmenen vuoden takaa. Näin ne tiet kohtaavat mitä erilaisimmissa yhteyksissä!


Lossimatkalla vedin napaani osan energiapatukkaa ja hörpin juomaa juomapullosta. Lossin jälkeen oma olo tuntui energiseltä ja ne kaksi naista eivät pysyneet peesissä. Minä ajoin kiinni sen yhden miehen ja jonkin aikaa sain nauttia vastatuuleen ajoa hänen peesissään. Yllättävän äkkiä tuli toinen huoltopiste, jonka minä ohitin. Se mies jäi huoltopisteelle.


Rääkkylän kohdilla, kun matkaa oli jäljellä vielä noin 60 km oli pieni tuuleton hetki ennen kuin rupesi jytisemään. Satoi rakeita ja vettä tosi rankasti, salamoi, ukkonen jyrisi ja tuuli oli jopa myrskyinen. Vedin hyvin tyytyväisenä takin harteilleni ja jatkoin matkaa. Sitten olikin Rasivaaran risteys, josta piti kääntyä kohti Hammaslahtea. Heti risteyksen jälkeen pysähdyin linja-autokatokseen pitämään sadetta ja miettimään mikä olisi viisasta. Kohta paikan ohittavatkin peesinainen ja kansakoulukaveri, joiden vetäjäksi läksin ajamaan. Toisilla naisilla ei ollut kuin lyhyet housut ja lyhythihaiset paidat ja heillä olikin jo tosi kylmä. Sadetta kesti vielä risteyksestä parikymmentä kilometriä, ohi seuraavan huoltopisteen. Peesinainen jäi odottamaan huoltopisteelle kyyditystä kotiin ja minä jatkoin kansakoulukaverin vetämistä eteenpäin. Yllätyin itsekin, miten jaksoin ajaa, eikä sade kangistanut jalkoja. Himppa piti himmailla ja odotella, kun en viitsinyt jättää kansakoulukaveria yksin ajamaan. Onneksi sade loppui ja jossakin vaiheessa aurinkokin alkoi kuivattamaan vaatteita. Ainoastaan pyöräilykengät lotisivat vettä, kun niistä ei vesi pääse valumaan pois. Hammaslahdessa oli vielä yksi huoltopiste, jossa olikin murua jakamassa naapuri. Tuon huoltopisteen jälkeen ajo tuntuikin taas kivalta.


Kotiin kun pääsin, lähtivät kaikki tavarat ja kiiturikin pesuun. Kiiturin vaihteisto kaipaa huoltoa ja etuvaihtaja rupesi tällä lenkillä ruttuilemaan minulle.
Ajoaika oli kokonaisuudessaan 5 h 20 min, johon sisältyi 12 minuutin lossin odotus ja lossimatka sekä kaikki huolto- sekä sateen pitotauot. Pyörällä ajoaika oli himppa vajaa 5 tuntia, jota hieman ennakkoon ajattelinkin. Mitähän aika olisi ollut, jos ilma olisi ollut hieman parempi ja olisin ajanut kokonaan oman ajon. Mutta turha tässä vaiheessa on jossitella, vaan oltava tyytyväinen tähän. Olo on ainakin vielä ihan freesi, vasen polvi ilmoitti olemassa olostaan viimeisellä kymppikilometrillä ja äsken koiran kanssa kävelyllä käydessä myös oikea pakara tuntui hieman jäykältä. Myös niska on himppa kipeä. Huomenna iltapäivällä voidaan sitten luetella kaikki pyöräilystä aiheutuneet vauriot :))

6 kommenttia:

  1. Kiitos! Tässä vaiheessa OK! Mutta Riäkkylän suoralla ei ollut sama tunne. Pelottikin, kun tiet lainehti vettä ja näkyvyys oli välillä nolla :(

    VastaaPoista
  2. Hyvä Anne!!! Hieno pyöräily takana! Suuret onnittelut :)

    Pienet säänvaihtelut ne vaan kasvattaa luonnetta mutta onhan se tunne just sillon vähän sieltä tänne päin :D

    VastaaPoista
  3. Niin totta Hanne! Näin jälkikäteen sanottuna ja kun kaikki meni kuitenkin ihan OK! Mutta läheltä näin, kun se yksi nainen ei jaksanut enää polkea, kun kylmyys rupesi kangistamaan. Samoin vedin sen kansakoulukaverin peesissäni monta kymmentä kilometriä. Ei voinut vain jättää siinä kelissä yksin ajelemaan! Mutta tuo taas todistaa, etten ihan pienistä säikähdä!

    VastaaPoista
  4. Hienosti suoriuduttu, vaikka sää oli melkoisen rankka! Hyvä sinä!! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Ninni :) Ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi.

    VastaaPoista