keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuoden viimeinen treeni

Eilen oli vuorossa vuoden viimeinen treeni. Treeniohjelmassa luki tunnin uinti ylävartalopainotteisena. Olin aivan fiiliksissä, kun nyt lomalla ollessani voisin mennä uimaan heti aamusta. Laitoinkin kellon soimaan jo kuudelta ja ajatuksena oli olla hallilla seiskan paikkeilla. Mutta kun menin hallin ovea kolkuttelemaan, niin lukossahan se oli. Muutama muukin mummeli siinä arpoi, että missä lappusessa eilisen hallin kiinni olo oli ollut ja missä ei. Siinä vaiheessa ei vielä kauheasti keljuttanut, vaan mietin vaihtoehtoista treeniä. Jos minulla olisi ollut mukana salivarusteet, olisin mennyt heti tekemään Energylle ylävartalotreeniä. Kotona tuli sitten mieleen, että voisin mennä Sini-koutsin pitämään Uuden Vuoden kahvakuulatreeniin. Soittelin kuitenkin koutsille ja sain häneltä ohjeen tehdä sauvakävelytreeni ylävartalopainotteisena elikkä mäkiä ylös sauvoilla työntäen.


Laitoin myös pitkästä aikaa kännyn taskuun, että saan treenistä kuvia tänne blogiin :) Onhan sauvakävely sellainen treeni, että välillä voi pysähtyä vaikka kuvailemaankin.


Samalla sain kuvia tänne blogiin lumitilanteesta vuoden 2013 viimeisenä päivänä. Kaikki se lumi, joka oli jo maassa, on hävinnyt. Mustaa joulua ja uutta vuotta ollaan vietetty.


Sauvakävelytreeni oli tarkoitus tehdä Repokallion kuntoradalla. Lähestyin Repsikkaa  lenkin puolesta välistä,
kun normaalisti menen sieltä alkupäästä ja paikasta, jossa ne todelliset mäet ovat. Tämän reitin valitsin sen takia, että pääsin sorapintaisia teitä pitkin, jotka soveltuivat paremmin sauvakävelyyn. Tämä taisi olla päivän pahin virhe!


Jooooooo, sauvakävelemään tässä ollaan menossa, jos muuten ei ole käynyt jo selväksi!


Repsikan neljän kilometrin lenkille päästyäni ensi askeleet näyttivät hyviltä, mutta ei mennyt pitkään kun totuus paljastui. Lenkurahan on talvella hiihtolenkkinä ja siellähän alkoi olla nähtävillä oikein hyvät ladun pohjat....ihan peilikirkkaalla jäätiköllä. Muutaman sadan metrin matkan pääsin vielä kävelemään paljaalla reunalla, mutta sitten alkoi taival, joka oli tosiaan ihan peilijäässä.


Tässä vaiheessa ei ollut mitään hätää, vaan tein päätöksen lähteä lenkin keskellä menevälle polkuviidakolle. Eiköhän sieltä löydy kulkukelpoista polkua ja pääsen sinne todelliseen mäkikohtaan (jospa se olisi sulana)!


Poluillakin oli tosi paljon tällaista jäätikköä, mutta matka jatkui kipitellen varovasti jäätikkökohdat. Polkujen haarautuessa yritin arpoa suuntaa...


.... ja taas olin kohdassa, jossa lenkura oli pelijäätiköllä.


Käääk!!! Tässähän voisi käydä vaikka köpelösti. Kesäjuoksukengät jalassa voisi mennä nurin ja katkaista vaikka kätensä tai jalkansa tai vaikka minkä!!!


Ei kuin takaisin poluille. Edessä oli tällä kertaa vettä, jota ei voi alittaa, jota ei voi ylittää, se täytyy kiertää. Polkuja risteili eto alueella monia tai niin ainakin tuossa vaiheessa tuntui.


Ja taas valitsin väärin. Edessä jäätikköpätkä lenkuralla, johon ei tosiaan ollut mitään asiaa näillä jalkineilla.
Tässä vaiheessa, kun taas palasin poluille alkoi pikkuhiljaa nousta kiukku. Olisi ollut varmaan parasta palata samoja polkuja pitkin takaisin. Mutta kun.....
Onneksi tässä vaiheessa Hanne soitti ja kun selostin missä ja miksi olen, niin nauruksihan se muuttui ja siinä jutellessa olin tullut paikkaan, jota hain.


Muutama kuukausi sitten yhdellä sauvakävelylenkillä minulta tipahti toinen Lidlistä ostettu muutaman euron hanska näille samoille huudeille. Jossakin vaiheessa tätä lenkkiä minulle tuli pakkomielle käydä päivän valolla katsomassa löytyykö hanska vielä. Olin nimittäin käynyt sitä jo yhden kerran pimeällä etsimässä. No, hanska löytyi ja kulkeutuikin sitten kotiin ja pesukoneeseen.


Löysin myös lenkin alkupään mäen aivan sulana! Jos olisin tullut asfalttiteitä pitkin, olisin voinut nousta tuota ainoaa sulana olevaa mäkeä monen monta kertaa siinä ajassa kun nyt haahuilin pitkin ja poikin polkuja.



Kotiin läksin sitten ihan niitä asfalttipätkiä pitkin sauvat ylhäällä.


Tunnin ylävartalopainotteinen sauvakävelytreeni vaihtui jäätiköllä luisteluksi, polkujen tallailuksi, lätäköiden ja jäätiköiden kiertelyksi, kiukuksi.... ja vaikka miksi. Tämä kaikki muu kesti sitten kaiken kaikkiaan 1 h 53 min ja 9,6 kilometriä. Mutta onnelliseksi lopuksi kadonnut hanska löytyi ja jonkinlainen treenihän siitä muodostui :)

5 kommenttia:

  1. Hihii. Repokallio on tosiaan melko kierolla jäällä. Millähän mallilla on utran harjut tai lykkäri? Nimimerkillä ite aattelin samanmoiselle treenille tänään lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiiiiii tosiaan :) :) Kannattaa ensin tarkistaa tilanne, ettei rupea kiukuttamaan kesken reenin! Ajattelin eilen polkuja talloessa, että "kotiin päin" tämäkin reeni loppuviimein kuitenkin on!

      Poista
    2. Päädyin sit junttaamaan sitä samaa repiksen mäkeä, en jaksanu lähtee nöyristelemään harjulle :D

      Poista
  2. Hihii, mäkin löysin kadonneen hanskan vuoden hukassaolon jälkeen! Se oli mahtia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiii, sinä ja sinun hanska tuli kyllä mieleen, kun löysin omani :)

      Poista