Eilen illalla korkkasin tämän vuoden ensimmäisen uinnin ja siitä ei jäänyt jälkeläisille kerrottavaa. Aivan järkyttävä olotila koko ajan enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Totuin tässä joulun ja uuden vuoden seutuvilla hyviin rauhallisiin uintitreeneihin, kun sain privaattiradalla tehdä mitä halusin. Viikko sitten kun olin uimassa niin meitä uijia oli jossakin vaiheessa altaassa vain neljä kappaletta. Jokainen sai uida ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Eilen tosiaan jouduin uimaan kuntouijien radalla ja siinä oli suurin osa miehiä, jotka uivat kuin kuninkaat. He eivät piitanneet toisista uijista ja radoilla uitiin miten sattuu. Tietty minäkin yritin räpiköidä joukon jatkona.... Minun pinna riitti tätä 40 minuuttia ja siirryin sitten kuntosalin puolelle polkemaan kuntopyörää. Se treeni ei tuonut negatiivisia eikä positiivisia fiboja, vaan mentiin ihan tasaisen tappavaa tahtia.
Tänään oli pakko testata juoksua toisen kerran tänä vuonna. Kaksi ensimmäistä kilometriä tein taas kuolemaa ja olin lopettamassa juoksun ja kääntymässä kotiin. Onneksi jatkoin, koska juoksu helpottui ja loppumatka olikin sitten jo ihan mukavaa menoa. Se olisi kyllä katastrofi, jos treenailun iloa ei löytyisi koko vuonna, vaan ne olisivat yhtä tuskaisia kuin vuoden ensimmäiset juoksu ja uinti :)))
Voi ei, sekuse ei joskus kulje ni se ei vaan kulje!
VastaaPoistaPitäskö käydä joku päivä porukassa juoksemassa???
Niinpä, joskus ei vaan kulje....
VastaaPoistaMinä olen niin onnettoman hidas juoksija, että sinulle tulee vilu minun kanssa juostessa :))
Mutta jotain erikoistreeniä olisi kiva tehdä yhdessä...mietitään.